Teksti: Vesa-Ilkka Laurio
lääketietieteen lisensiaatti (eläkkeellä)


Katso allaolevan lisäksi tri Stefan Lankan ja Dean Brausin keskustelu 21.4.2021 tehdystä kontrollikokeesta:
CPE – Control Experiment – 21 April 2021 – English version

Lue tämä suomenkielinen teksti tai katso englanninkielinen video!

Video asiasta löytyy seuraavista osoitteista:
The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (odysee.com)
The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (bitchute.com)
The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (rumble.com)

Videossa asiaa selostaa Kate Sugak, englanniksi Heather Bruno, videossa on englanninkielinen tekstityskin, ja suomennan hänen selostuksensa. Vain siinä kohdassa, jossa hän selostaa Stefan Lankan kontrollikoetta videossa näkyvän kuvion avulla, poikkean suorasta selostuksesta, koska tekstissä se kuvio ei näy.

Ja nyt itse videoon:

Tervehdys, rakkaat ystävät! Tänään puhumme eräästä hyvin tärkeästä historiallisesta tapahtumasta. Kiitos mikrobiologi Stefan Lankan 21.4.2021, olemme saaneet kumoamattoman todisteen siitä, että virologia (virusoppi) ei perustu tieteellisille metodeille. Tutustutan teidät nyt tähän asiaan ja annan teille tärkeän kontekstin, joka auttaa teitä ymmärtämään aihetta.

Jos olet virologi ja tahdot todistaa jonkin viruksen olemassaolon ja sen syy-yhteyden johonkin sairauteen, sinun on tehtävä kolme yksinkertaista asiaa:

  1. Sinun on eristettävä, ts. otettava erilleen, virus sairaasta henkilöstä ja puhdistettava se, niin että sinulla on isolaatti (eristetty materiaali), joka koostuu vain puhtaista viruspartikkeleista eikä mistään muusta.
  2. Sinun on saatava tämä virus näkyiin mikroskoopissa, otettava siitä valokuva, karakterisoitava se uniikkina biokemiallisena rakenteena, sekvensoitava sen genomi ja määritettävä, mistä proteiineista se koostuu.
  3. Sinun on siirrettävä puhdistettu virus koeisäntään ja saatava aikaan sairaus.

Jos seuraat näitä askeleita onnistuneesti, vain silloin voit todistaa, että virus on olemassa ja että se aiheuttaa sairauden. Tämä on se, mitä kiinalaisten virologien olisi pitänyt tehdä ensimmäisillä ns. ”Covid”-potilailla Wuhanissa voidakseen väittää, että heidän hengitystievaivansa ovat viruksen aiheuttamia.

Ihmiset kysyvät minulta usein: ”Eikö se, että tietty määrä ihmisiä Wuhanissa sairastui samaan aikaan, todista viruksen olemassaolon?” Selvittäkäämme tätä asiaa. Kun me näemme, että jokin määrä ihmisiä sairastuu samaan aikaan, me teemme epidemiologisia havaintoja. Epidemiologia ei todista minkään olemassaoloa, eikä se esitä spesifistä syytä näille vaivoille. Epidemiologisten havaintojen tehtävä on rekisteröidä se tosiasia, että ihmisillä on joitakin oireita, ja epidemiologit voivat myös esittää hypoteeseja, jotka on testattava näiden vaivojen syyn ymmärtämiseksi. Epidemiologia ei todista tai väitä mitään. Näiden vaivojen syyn selvittäminen tapahtuu sen jälkeen kun epidemiologiset tutkimukset on tehty ja ymmärrämme, että jotakin on tapahtumassa ja ihmisille alkaa tulla oireita.

Jos olet sitä mieltä, että se, että ihmisiä sairastuu samaan aikaan, automaattisesti todistaa viruksen olemassaolon, silloin olet sitä mieltä, että keripukki on viruksen aiheuttama. Tapahtuihan niin, että merimiehiä alkoi tulla sairaiksi samoin oirein samaan aikaan tai toinen toisensa perään, ja sen vuoksi, hyvin pitkän ajan, uskottiin, että keripukki on tarttuva tauti, ja kaikille niille, jotka tarjosivat vaihtoehtoisia selityksiä, naureskeltiin. Samoin kävi myös sellaisten vaivojen kuin beriberi ja pellagra kohdalla, joita pidettiin infektiotauteina, vaikka todellisuudessa ne olivat ravinnollisten puutostilojen seurauksia. Eivätkä nämä ole ainoita esimerkkejä.

Ja jos olet sitä mieltä, että se, että sairaus leviää ja ihmisille alkaa muilla alueilla tulla samoja oireita, automaattisesti todistaa, että syy tähän on virus, silloin sinun pitäisi olla sitä mieltä, ettei Tsernobyl ollut ydinvoimalassa tapahtunut onnettomuus vaan virus. Kuka tahansa tiedemies tai pätevä lääkäri olisi yhtä mieltä siitä, etteivät epidemiologiset havainnot yksin todista viruksen olemassaoloa. Se, onko se virus vai ei, jää myöhemmin selvitettäväksi.

Rehelliset tutkijat ymmärtävät, että näitä hengitystiesairauksia aiheuttavat monet tekijät, esimerkiksi kemikaalit, ilman saastuminen, myrkylliset elintavat ja monet muut tekijät. Esimerkiksi lääkkeiden aiheuttamista keuhkokuumeista on olemassa valtava määrä tieteellistä kirjallisuutta. Yli 600 tunnetun lääkkeen tiedetään aiheuttavan keuhkokuumeita, ja tähän listaan kuuluu monia yleisiä lääkkeitä, esimerkiksi parasetamoli, antibiootit, statiinit ja jopa aspiriini.

Todellisuudessa voimme istua tässä koko päivän ja keskustella niistä tekijöistä, jotka voivat johtaa hengitysteiden sairauteen. Sen vuoksi, jos tarkoituksesi on määrittää se todellinen tekijä, joka aiheutti sairauden jossakin henkilössä, eikä vain tyrkyttää jotakin, mikä on sopivaa vain sinulle, silloin tulet puolueettomasti tutkimaan kaikkia mahdollisia syitä etkä pidä kiinni jostakin sellaisesta, mitä on mahdoton puolustaa.

Mitä virukseen tulee, sinun täytyy seurata kaikkia noita kolmea mainittua askelta tarkistaaksesi, onko se sairauden syy. Ja mitä arvelet, onko näitä askeleita noudatettu koskaan koko puolitoista vuotta vanhassa tarinassa nimeltään Covid-19? Ei yhtäkään kertaa. Huolimatta siitä tosiasiasta, että on olemassa suuri määrä julkaisuja, joiden otsikko väittää, että SARS-CoV-2-virus on eristetty, sitä ei todellisuudessa ole koskaan tehty.

Eristämisen toimenpide on hyvin yksinkertainen, ja sitä on menestyksellisesti käytetty mikrobiologiassa. Se sallii sinun saada viruspartikkelit puhdistettuina kaikesta vieraasta materiaalista, ts. puhdas virusnäyte tai jokin muu näyte, jota tahdot tutkia.

Tätä varten potilaalta otetaan keuhkonestettä ja se pannan erikoisfilttereiden (erikoissuodattimien) läpi, jotta kaikista suurista molekyyleista päästään eroon ja saadaan filtraatti, joka koostuu nanometrin mittaluokan molekyyleista. Sitten, tiheysgradienttisentrifugia käyttäen, tämä filtraatti pannaan pyörimään, jotta saadaan erotettua kaikki filtraatissa olevat erilaiset, hyvin pienet molekyylit tiheyden ja painon mukaan. Tämä luo useita molekyylikerroksia, ja kaikki ne molekyylit, joilla on sama paino ja tiheys, päätyvät samaan kerrokseen. Jos siis läsnä on viruspartikkeleita, ne tulevat olemaan yhdessä näistä kerroksista. Tämän jälkeen voit ottaa nämä partikkelit ja tutkia niitä niiden genomin ja proteiinien määrittämiseksi ja niiden patogeenisuuden (kyvyn aiheuttaa sairautta) testaamiseksi. Tällä tavalla virus eristetään.

On tärkeää ymmärtää, että jos et ole suorittanut näitä toimenpiteitä, silloin sinulla ei ole virusnäytettä, eivätkä jatkotoimenpiteet, sellaiset kuin syysuhteen todistaminen sairauteen ja diagnostisen testin ja rokotteen luominen, yksinkertaisesti ole mahdollisia. Kuten sanoin, virologiassa tätä proseduuria ei ole koskaan tehty. Virologit ovat ainoat tiedemiehet maailmassa, jotka ovat päättäneet olla luottamatta sanan ”eristää” sanakirjan mukaiseen määritelmään, ja sen vuoksi heidän viruksen eristämismetodeillaan ei ole mitään tekemistä tämän sanan yleisen määritelmän kanssa.

Virologiassa viruksen eristäminen ei tarkoita tämän viruksen erilleen ottamista sairaan potilaan kehosta vaan ns. ”soluviljelyn” suorittamista. He ottavat keuhkonestenäytteen, josta he eivät eristä virusta, joten heillä ei ole aavistustakaan, onko sitä lainkaan läsnä tässä näytteessä. Sitten he panevat sen Vero-solujen (apinan munuaissolujen) päälle ja lisäävät suuret määrät antibiootteja ja antimykootteja (sieniä tuhoavia aineita). He myös voimakkaasti rajoittavat solujen ravinnonsaantia, jolloin ne näkevät nälkää. Sitten he tarkkailevat sytopaattista efektiä (CPE), joka tarkoittaa solujen kuolemaa, ja väittävät, että tämä todistaa viruksen läsnäolon näytteessä ja sen patogeenisuuden.

Kuitenkin ne antibiootit ja sieniä tuhoavat lääkkeet, joita he lisäävät nälkää näkeviin soluihin, ovat voimakkaita solu- ja munuaismyrkkyjä. Mikä siis todellisuudessa tappoi nämä solut, nämä myrkylliset lääkkeet ja nälkä vai hypoteettinen virus? Vastaus tähän kysymykseen voitaisiin saada suorittamalla kontrollikokeet, joissa virologit ottaisivat infektoitumatonta materiaalia, esimerkiksi terveen henkilön ysköstä tai steriiliä liuosta tai jopa ei mitään, mutta käyttäisivät samoja olosuhteita, siis samoja määriä antibiootteja ja vähennettyä ravinnonsaantia, ja osoittaisivat, ettei sytopaattista efektiä tapahdu. Silloin tulee olemaan 100%:sti varmaa, etteivät nämä lääkkeet ja nälkä voineet aiheuttaa solukuolemaa.

No, luuletko, että ainakin yhdessä SARS-CoV-2:n ns. eristämistä koskevassa julkaisussa sellainen kontrollikoe on joskus suoritettu? Vastaus tähän kysymykseen on: ei ole suoritettu, ei kertaakaan. Onko sellaista koetta suoritettu edes kerran virologian koko historiassa? Ei, ei millään ns. patogeenisellä viruksella.

Virologiassa ei ainoastaan eristäminen merkitse olla hankkimatta virusnäytettä vaan suorittaa kudosviljely, jolla ei ole mitään tekemistä eristämisen kanssa, he myöskään eivät koskaan tee kontrollikoetta, mitä tieteessä on täysin mahdoton hyväksyä. Miksei kontrollikokeita koskaan tehdä virologiassa? Koska ne tulevat antamaan sellaisia tuloksia, jotka johtavat virologian katoamiseen.

John Enders, mies, joka tuli esiin tämän petollisen proseduurin kanssa, jota virologit kutsuvat eristämiseksi nykyisin, suoritti kerran kontrollikokeen, jonka jokainen on jättänyt vaille huomiota. Vuodelta 1954 olevassa julkaisussaan ”Propagation in Tissue Cultures of Cytopathogenic Agents from Patients with Measles” (”Tuhkarokkopotilaista peräisin olevien sytopatogeenisten taudinaiheuttajien lisääntyminen kudosviljelmissä”), jossa hän ensimmäisen kerran kuvasi kudosviljelyn tuloksia, hän sanoo:

”Toinen taudinaiheuttaja saatiin apinan munuaissoluviljelmästä, johon ei oltu siirretty mitään. Niitä sytopaattisia muutoksia, joita se sai aikaan värjäämättömissä preparaateissa, ei voitu erottaa luotettavasti tuhkarokosta eristetyistä viruksista.”

Mitä tuo tarkoittaa? Jottet menisi ymmälle, selitän: Tuhkarokkopotilaista saadut virukset ovat yksinkertaisesti sairaasta henkilöstä otettu räkänäyte. Se ei ole puhdistettu virus. Tässä tapauksessa Enders otti näytteen lapsilta. Enders sanoo, että hän teki kontrollikokeen. Hän otti soluviljelmän ja pani sen samoihin olosuhteisiin, ts. rajoitti voimakkaasti ravinnonsaantia ja lisäsi myrkyllisiä antibiootteja, mutta hän ei käyttänyt mitään materiaalia sairaasta henkilöstä. Hän käytti vain soluja, nälkiinnyttämisdieettiä ja antibiootteja. Ja hän sai tuloksia, joita, kuten hän sanoo, ei voitu erottaa niistä tuloksista, joita hän sai käyttämällä ns. infektoitunutta materiaalia, joissa on virus. Tämä on suora todiste siitä, ettei sytopaattista efektiä aiheuta mikään virus vaan kokeen itsensä myrkylliset olosuhteet.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Tapahtuu niin, että solujen hajoamisen aikana solut vapauttavat valtavan määrän erilaisia partikkeleita, jotka sisältävät geneettistä materiaalia. Ne tulevat hajoavista apinan munuaissoluista, ihmisen keuhkonesteestä sekä vasikan sikiöseerumista, jota he aina lisäävät kudosviljelmään. Enders lisäsi myös lehmänmaitoa siihen. Meillä on siis useita geneettisen materiaalin lähteitä: apinan soluja, ihmisen keuhkonestettä, vasikan veriseerumia ja maitoa. Kaikki nämä sisältävät geneettistä materiaalia, joten hajoamisen aikana ne kaikki tulevat tuottamaan partikkeleita, solunulkoisia vesikkeleitä, joiden sisällä on nukleiinihappoja.

Kuitenkin näiden partikkeleiden ilmaantumisen ilmoitetaan olevan todiste siitä, että virus on lisääntynyt. Virologit katsovat näitä partikkeleita elektronimikroskoopilla, valitsevat ne, jotka näyttävät heidän mielestään paremmilta, ottavat valokuvan ja kutsuvat niitä SARS-CoV-2-viruksiksi. He eivät koskaan eristä näitä partikkeleita; he yksinkertaisesti katsovat niitä mikroskoopilla ja valokuvaavat niitä.

Ei ole mitään näyttöä siitä, että nämä partikkelit olisivat minkäänlaisia viruksia. Kuten sanoin, ne voivat olla kaikkien kokeessa mukana olevien materiaalien tavallisia hajoamistuotteita. Esimerkiksi se, mitä kutsutaan SARS-CoV-2-virukseksi valokuvissa, on tarkka kopio eksosomeista, ihmisen ei-patogeenisten solujen tuottamista partikkeleista. Ei ole mitään näyttöä siitä, että nämä valokuvat esittävät virusta eivätkä eksosomia.

Katsokaamme, mitä Enders kirjoitti tästä vuodelta 1957 olevassa julkaisussaan ”Measles virus: A Summary of Experiments concerned with Isolation, Properties, and Behavior” (”Tuhkarokkovirus: yhteenveto eristämistä, ominaisuuksia ja käyttäytymistä koskevista kokeista”):

”Ruckle (tämä on toinen tiedemies) on hiljattain raportoinut samanlaisia tuloksia ja on lisäksi eristänyt apinan munuaiskudoksesta erään taudinaiheuttajan, jota tähän mennessä on ollut mahdoton erottaa ihmisen tuhkarokkoviruksesta. Näistä ilmeisen normaaleissa apinoissa olevista vasta-aineista vastuussa olevan taudinaiheuttajan alkuperän ongelmaa ei kuitenkaan ole vielä ratkaistu.”

Tässä Enders sanoo, että he eivät tiedä, ovatko nuo sytopaattisen efektin tuloksena saadut partikkelit viruksia vai vain solujen hajoamistuotteita. Toinen lainaus samasta julkaisusta:

”Heikennetystä viruksesta koostuvien rokotteiden tuottamiseen käytettyjen kädellisten soluviljelmien käyttöön liittyy potentiaalinen riski, koska mahdollisesti latentteina kädellisen kudoksissa olevien muiden taudinaiheuttajien läsnäoloa ei voida ehdottomasti sulkea pois millään tunnetulla metodilla.”

Mitä tuo tarkoittaa? Se tarkoittaa ehdottomasti sitä samaa asiaa, jonka modernit tutkijat sanoivat vuonna 2020. Tässä lainaus aikakauslehdessä ”Viruses” vuonna 2020 olleesta artikkelista, jossa tutkijat katsovat solunulkoisten vesikkeleiden suhdetta niihin, mitä he kutsuvat HIV-virukseksi, SARS-virukseksi ja hepatiitti C-virukseksi:

”Nykyisin on lähes mahdoton tehtävä erottaa solunulkoisia vesikkeleitä ja viruksia vesikkeleiden eristämisen kanonisten metodien, kuten differentiaaliultrasentrifugaation, avulla, koska ne muodostavat usein pellettejä (koeputken pohjalle) yhdessä samanlaisen kokonsa johdosta. Tämän ongelman voittamiseksi toiset tutkimukset ovat ehdottaneet solunulkoisten vesikkeleiden erottamista viruspartikkeleista käyttämällä hyväksi niiden erilaista migraationopeutta tiheysgradientissa tai sellaisten spesifisten osoittimien läsnäolon käyttämistä, jotka erottavat virukset solunulkoisista vesikkeleistä. Kuitenkaan tähän päivään mennessä ei ole olemassa luotettavaa metodia, joka voi todella taata täydellisen erottamisen.”

Tämä lainaus tarkoittaa sitä, että ns. virukset ja solunulkoiset vesikkelit ovat niin paljon identtisiä, ettei niitä voida edes erottaa toisistaan. Tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Joten mitä perusteita on olemassa sen väitteen esittämiseksi, että katselet virusta etkä eksosomeja tai muita hajoavien solujen tuotteita sytopaattisen efektin jälkeen? Ei yhtäkään perustetta.

Jos suorittaisit kontrollikokeita ja myös eristäisit nämä partikkelit ja todistaisit niiden patogeenisuuden (kyvyn aiheuttaa sairautta), silloin voisimme sanoa, että tämä on virus, mutta virologit eivät koskaan tee sitä. Endersin 1950-luvulla tekemän kontrollikokeen jätti vaille huomiota jokainen, myös Enders itse, ja hänen proseduuristaan (menetelmästään) on tullut standardiproseduuri virologiassa ja ainoa todiste virusten olemassaolosta. Tahdon korostaa, että tämä proseduuri ei ole vain yksi tavoista, joilla virologit todistavat viruksen olemassaolon. Tämä on ainoa tapa.

Sen jälkeen kukaan ei ole suorittanut mitään kontrollikokeita. Mutta nyt loppu on tullut tälle tieteelliselle petokselle ja olemme todellisen tieteellisen vallankumouksen partaalla. 21.4.2021 saksalainen mikrobiologi Stefan Lanka teki jotakin, mitä kukaan muu tiedemies ei ole tehnyt Endersin jälkeen. Stefan Lanka teki kontrollikokeet.

Mitä tuloksia arvelet hänen saaneen? Samat kuin John Enders. Täsmälleen sama sytopaattinen efekti (soluja tappava vaikutus) tapahtui soluviljelmässä ilman infektoituneen materiaalin lisäämistä mutta samoissa olosuhteissa, siis korkean antibioottiannoksen lisäten ja ravinnonsaantia vähentäen.

Katsokaamme tarkemmin näitä kokeita. Kokeissa oli neljä solulinjaa. Yksi solulinja oli kontrollilinja. Muut kolme olivat linjoja, joissa koe suoritettiin. Ennen kokeen aloittamista kaikki solulinjat olivat täysin terveitä.

Kontrollilinja oli viljelymedium, jossa oli normaali solujen ravinnonsaanti ja yksi annos antibiootteja/antimykootteja. Käytetty antibiootti oli amfoterisiini, koska se on se antibiootti, jota on käytetty kaikissa SARS-CoV-2-viruksen eristämistutkimuksissa. Kokeessa katsottiin solulinjojen tilaa yksi päivä ja viisi päivää stressin aloittamisen jälkeen. Stressi tarkoittaa ravinnonsaannin vähentämistä. Kontrollilinja, jossa siis ravinnonsaantia ei vähennetty ja jossa annettiin yksi annos antibiootteja, pysyi terveenä kokeen viidenteen päivään saakka. Mitään sytopaattista efektiä eli solujen kuolemaa ei tapahtunut.

Toinen solulinja oli linja, joka oli lähempänä sitä, mitä virologit tekevät kokeissaan, mutta ei täydellisesti. Tässä linjassa käytettiin toisenlaista viljelymediumia, jossa on vähennetty ravinnonsaanti. Linjassa käytettiin myös vasikan sikiöseerumia (10%). Sitä käytettiin lisäravinnon antamiseksi, koska käytetty viljelymedium ei riitä solujen pitämiseksi hengissä. Tässäkin linjassa lisättiin yksi annos amfoterisiiniä. Kokeessa havaittiin, että tuo ravintomediumin muutos johti vakaviin muutoksiin soluviljelmässä. Se ei ollut yhtä terve kuin kontrollilinjassa. Solut menettivät muotonsa, eivätkä ne olleet yhtenäisiä.

Kolmas solulinja oli täsmälleen samanlainen kuin se, jota virologit käyttävät. Tässä ravinnonsaantia vähennettiin edelleen, noin puoleen, ja vasikan sikiöseerumin määrä laskettiin 1%:iin. Lisäksi antibioottien määrä nostettiin kolminkertaiseksi, kolmeen annokseen. Tässä linjassa solut hajosivat. Jo ensimmäisenä päivänä stressin eli ravinnonsaannin vähentämisen jälkeen ne alkoivat näyttää epänormaaleilta, ja viidentenä päivänä havaittiin voimakas sytopaattinen efekti. KAIKKI TÄMÄ TAPAHTUI ILMAN MINKÄÄN INFEKTOITUNEEN MATERIAALIN LISÄÄMISTÄ, VAIN NIIDEN MYRKYLLISTEN OLOSUHTEIDEN JOHDOSTA, JOIHIN NÄMÄ SOLUT LAITETTIIN.

Neljättä solulinjaa käytettiin kontrollikokeena ns. genomin sekvensoimiselle, jonka aikana virologit eivät tietenkään myöskään suorita mitään kontrollikokeita. Stefan Lanka teki sen heidän puolestaan ja osoitti, että tästä soluviljelmästä, JOSSA EI OLE LAINKAAN MITÄÄN VIRUSTA, voidaan, heidän metodeitaan käyttäen, sekvensoida SARS-CoV-2-viruksen, ebolaviruksen, tuhkarokkoviruksen ja minkä tahansa viruksen genomi. Tässä kokeessa soluviljelmään lisättiin RNA-lähde, joka oli saatu hiivasta, tarkemmin sanoen sen kasvualustan substanssista. Sitä lisättiin siitä syystä, että kun virologit lisäävät potilaasta otettua keuhkonestettä soluviljelmään, he lisäävät siihen suuren määrän nukleiinihappoja. Lisäämällä hiivasta peräisin olevaa RNA:ta yritettiin jäljitellä potilaan ysköstä, jossa on paljon sellaisia molekyylejä. Hiivasta peräisin oleva RNA on täysin neutraalia, se ei ole sairautta aiheuttavaa millään tavoin, mutta tässä kokeen neljännessä linjassa havaitaan, että sen läsnäolo aiheuttaa vielä suuremman sytopaattisen efektin, vaikkei tämä liity mihinkään taudinaiheuttajaan.

Ystävät, tämä koe kumoaa sen teorian kokonaan, jonka varaan virologia on rakennettu. Teoria, että viruksia on olemassa ja että ne aiheuttavat sairautta, on nyt täydellisesti todistettu vääräksi. Nämä kokeet osoittavat, että ne, mitä virologit sanovat näytöksi viruksen olemassaolosta kudosnäytteessä, ovat vain laboratoriokokeen olosuhteiden aiheuttamia seurauksia, eikä niitä koskaan aiheuta olemassa olemattoman viruksen läsnäolo.

Yhteenvetona: Jos SARS-CoV-2-virusta ei ole olemassa, kuten nyt on lopullisesti tieteellisesti todistettu, se tarkoittaa, ettei ole olemassa mitään virusstruktuuria ja ettei ole olemassa mitään piikkiproteiinia. Tiedän, että joku tulee varmasti kysymään piikkiproteiinista tehdystä tutkimuksesta. Jos luet näitä tutkimuksia, tulet näkemään, että he eivät saa tätä proteiinia viruksesta. He saavat yhdistelmäproteiinin, ja tämä tehdään laboratoriossa käyttämällä tietokoneella tuotettuja geneettisiä valesekvenssejä. Ylipäätään tämä ei ole mikään todellinen piikkiproteiini, joka on peräisin todellisesta viruksesta. Ei ole olemassa virusgenomia. Niin sanottu SARS-CoV-2-viruksen genomi on täysin keinotekoinen tietokoneluomus, jolla ei ole mitään tekemistä minkään todellisen kanssa. Ei ole olemassa viruslajikkeita. EI OLE MAHDOLLISTA KEHITTÄÄ MITÄÄN DIAGNOSTISTA TESTIÄ JA ROKOTETTA. Jälleen: PCR-testi, vektori- (kantaja-)rokotteet ja mRNA-rokotteet perustuvat täysin sepitettyyn geneettiseen sekvenssiin, jolla ei ole mitään tekemistä minkään todellisen kanssa.

On mahdotonta todistaa syysuhde jonkin sairauden ja jonkin sellaisen viruksen välillä, jota ei ole olemassa. Eivätkä mitkään hallituksen suorittamat ns. ehkäisevät toimenpiteet perustu tieteelle, ja koko Covid-19-niminen tarina on tarpeellinen vain yhteiskunnalliselle kontrollille ja ihmisten totuttamiselle diktatuuriin.

Ystävät, kuten sanoin aiemmin, olemme aivan todellisen tieteellisen ja lääketieteellisen vallankumouksen partaalla. Pyydän jokaista teistä jakamaan tätä videota missä vain voitte, koska tämä on ainoa tapa, jolla voimme tehdä vallankumouksesta todellisuutta. Tämän Stefan Lankan tieteellisen työn julkaisua ei tulla sallimaan missään tieteellisessä julkaisussa. Tämä informaatio tullaan tukahduttamaan niin suuressa määrin kuin mahdollista. Sen vuoksi meidän jokaisen velvollisuus on jakaa tätä informaatiota. Tämä on ainoa tapa, jolla se voi saada tarpeeksi julkisuutta päästäkseen vaikuttamaan historiamme kulkuun.
————


Kaikki saavat käyttää tätä suomennostani haluamallaan tavalla.

Kyseessä on koko koronan, koronatoimenpiteiden ja koronarokotteiden ”Great Reset”, suuri nollaus. Uusi, myrkyllisistä lääkkeistä ja rokotteista täysin vapaa lääketiede alkaa itää ja nousta. Toisin sanoen: terveys pääsee jälleen pitkästä aikaa pimeästä ja tunkkaisesta vankilastaan, ja ihmiset saavat vapaasti olla terveitä!

Enää meitä ei hukuteta viruksilla, joita ei ole olemassa!

Häpeä, THL! Häpeä!

Häpeä, Valvira! Häpeä!

Hävetkää alan asiantuntijat! Hävetkää! HÄVETKÄÄ!

Hävetkää lääkärit! Hävetkää!

Hävetkää, maan johto! Hävetkää!

Häpeä, oikeuslaitos! HÄPEÄ!!! HÄPEÄ!!!

Vesa-Ilkka Laurio

lääketiet. lis. (eläkk.)

Lähteet:

The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (odysee.com):
https://odysee.com/@TheBigVirusHoax:2/NoVirusesStefanLanka:1?r=GjihTVGVrg9K8WLJdMtwHsxWCJT89CtV ,

The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (bitchute.com):
https://www.bitchute.com/video/zJR4yS45L244/

The Final Refutation Of Virology By Dr. Stefan Lanka (rumble.com):
https://rumble.com/vhzlm7-the-final-refutation-of-virology-by-dr.-stefan-lanka.html?mref=bml1z&mc=75y05.

Katso lisäksi tri Stefan Lankan ja Dean Brausin keskustelu 21.4.2021 tehdystä kontrollikokeesta:

CPE – Control Experiment – 21 April 2021 – English version
https://odysee.com/@DeansDanes:1/cpe-english:f