Alkuperäinen artikkeli: https://www.andrewkaufmanmd.com/sovi/

”Eristäminen: eristämisen toiminta; fakta tai tilanne eristettynä oleminen tai yksin oleminen; erottaminen toisista asioista tai henkilöistä; yksinäisyys.

  • Oxford English Dictionary

Kiista jatkuu onko SARS-CoV-2 -virusta koskaan eristetty tai puhdistettu. Kuitenkin ylläolevaa määritelmää, tervettä järkeä, logiikan lakeja ja tieteen diktaatteja käyttämällä kenen tahansa puolueettoman henkilön on tehtävä johtopäätös että SARS-CoV-2 -virusta ei ole koskaan eristetty tai puhdistettu. Sen seurauksena viruksen olemassaololle ei löydy vahvistusta. Tämän faktan loogiset, terveeseen järkeen ja tieteeseen perustuvat seuraukset ovat:

  • sellaisen rakennetta ja koostumusta, mitä ei ole osoitettu olevan olemassa, ei voida tietää, mukaanlukien olemassaolo, rakenne ja funktio mistään hypoteettisesta piikki- tai muista proteiineista;
  • sellaisen geneettistä sekvenssiä, mitä ei ole löydetty, ei voida tietää;
  • sellaisen ”variantteja”, mitä ei ole osoitettu olevan olemassa, ei voida tietää;
  • on mahdotonta osoittaa että SARS-CoV-2 aiheuttaa sairauden nimeltä Covid-19.

Ytimekkäimmin termein ilmaistuna tässä on oikea tapa eristää, karakterisoida ja osoittaa uusi virus. Ensiksi otetaan näytteitä (verta, ysköstä, eritteitä) monilta ihmisiltä (esim 500) joilla on riittävän uniikkeja ja spesifisiä oireita sairauden karakterisoimiseen. Ilman että näitä näytteitä sekoitetaan MINKÄÄN kudoksen tai tuotosten kanssa jotka myös sisältävät geneettistä materiaalia, virologi maseroi, suodattaa ja ultrasentrifugioi eli puhdistaa näytteen. Tämä yleinen virologian tekniikka, jota on käytetty vuosikymmenet jokaisessa virologian laboratoriossa bakteriofagien1 ja niinsanottujen jätti-virusten eristämiseen, mahdollistaa virologien osoittaa elektronimikroskopialla tuhansia identtisen kokoisia ja muotoisia partikkeleita. Nämä partikkelit ovat eristetty ja puhdistettu virus.

Sitten nämä identtiset partikkelit tarkistetaan yhdenmukaisuudelle fyysisillä ja/tai mikroskooppisilla tekniikoilla. Kun puhtaus on arvioitu partikkeleita voidaan karakteroida vielä pidemmälle. Tähän kuuluu näiden partikkeleiden rakenteen, morfologian ja kemiallisen koostumuksen tutkiminen. Seuraavaksi niiden geneettinen koostumus karakteroidaan irrottamalla geneettinen materiaali suoraan pudistetuista partikkeleista ja käyttämällä geneettisen sekvensoinnin tekniikoita kuten Sanger-sekvensointia joka myös on ollut vuosikymmenet olemassa. Sitten tehdään analyysi sen varmistamiselle, että nämä yhdenmukaiset partikkelit ovat alkuperältään eksogeenisiä (ulkopuolella) kuten virukset ovat käsitetty olevan, eivätkä kuolleiden ja kuolevien kudosten tavallisia hajoamistuotteita.2 (Kuten maaliskuusta 2020 tiedämme että virologeilla ei ole keinoa selvittää ovatko heidän näkemänsä partikkelit viruksia vai kuolleiden ja kuolevien kudosten tavallisia hajoamistuotteita.)3

1 Isolation, characterization and analysis of bacteriophages from the haloalkaline lake Elmenteita, KenyaJuliah Khayeli Akhwale et al, PLOS One, Published: April 25, 2019. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0215734 — accessed 2/15/21
2 “Extracellular Vesicles Derived From Apoptotic Cells: An Essential Link Between Death and Regeneration,” Maojiao Li1 et al, Frontiers in Cell and Developmental Biology, 2020 October 2. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fcell.2020.573511/full — accessed 2/15/21
3 “The Role of Extracellular Vesicles as Allies of HIV, HCV and SARS Viruses,” Flavia Giannessi, et al, Viruses, 2020 May

Jos olemme tulleet näin pitkälle olemme täysin eristäneet, karakteroineet ja geneettisesti sekvensoineet eksogeenisen viruspartikkelin. Kuitenkin meidän on edelleen osoitettava että se liittyy kausaalisesti sairauteen. Tämä tehdään altistamalla terveitä kohteita (yleensä käytetään eläimiä) tälle eristetylle ja puhdistetulle virukselle tavalla jolla sen ajatellaan välittyvän. Jos eläimet sairastuvat samaan sairauteen, mikä varmistetaan kliinisillä ja ruuminavauslöydöksillä, niin sitten on osoitettu että virus aiheuttaa sairauden. Tämä osoittaa infektiivisen toimijan infektivisyyden ja välittymisen.

Mitään näitä toimia ei ole edes yritetty SARS-CoV-2 -viruksen kohdalla, eikä kaikkia näitä toimia ole menestyksekkäästi toteutettu millekään niinsanotulle patogeeniselle virukselle. Tutkimuksemme osoittaa, että yhtäkään tutkimusta, joka osoittaa näitä toimia, ei ole olemassa lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Sen sijaan vuodesta 1954 virologit ovat ottaneet puhdistamattomia näytteitä suhteellisen harvoilta ihmisiltä, yleensä vähemmältä kuin kymmeneltä, joilla on samanlainen sairaus. Sitten he minimaalisesti prosessoivat tämän näytteen ja siirtävät tämän puhdistamattoman näytteen kudosviljelmään jossa on yleensä neljästä kuuteen toisentyyppistä materiaalia – kaikkea mitkä sisältävät identtistä geneettistä materiaalia kuin siinä mitä kutsutaan ”virukseksi.” Kudosviljelmä näännytetään ja myrkytetään ja luonnollisesti hajoaa monentyyppisiksi partikkeleiksi, jotkin niistä sisältävät geneettistä materiaalia. Kaikkea tervettä järkeä, logiikkaa, kielenkäyttöä ja tieteellistä eheyttä vastaan tätä prosessia kutsutaan ”viruksen eristämiseksi”. Sitten tämä monista lähteistä geneettisiä fragmentteja seisältävä keitos alistetaan geneettiselle analyysille joka sitten tietokone-simulaation prosessissa luo oletetun sekvenssin oletetusta viruksesta, niin sanotun in silico -genomin. Yhdelläkään kerralla ei todellista virusta ole varmistettu elektronimikroskopialla. Yhdelläkään kerralla ei ole irrotettu ja sekvensoitu genomia todellisesta viruksesta. Tämä on tieteellinen petos.

Havainto, että puhdistamaton näyte – siirrettynä kudosviljelmään myrkyllisten antibioottien, naudan sikiökudosten, lapsiveden ja muiden kudosten kanssa – tuhoaa munuaiskudoksen siihen mitä siihen on laitettu, on annettu todisteeksi viruksen olemassaololle ja patogeenisuudelle. Tämä on tieteellinen petos.

Tästä eteenpäin kun kuka tahansa antaa sinulle paperin, joka väittää että SARS-CoV-2 -virus on eristetty, tarkista menetelmät osiot. Jos tutkijat käyttivät Vero-soluja tai mitä tahansa muuta viljelymenetelmää tiedät että heidän prosessinsa ei ollut eristämistä. Kuulet seuraavat tekosyyt miksi todellista eristämistä ei ole tehty:

  1. Potilasnäytteissä ei ollut tarpeeksi viruspartikkeleita analysoitavaksi.
  2. Virukset ovat solunsisäisiä parasiitteja; niitä ei voida löytää solun ulkopuolelta tällä tavalla.

Jos kohta 1 on oikein, emmekä löydä virusta sairaiden ihmisten ysköksistä, minkä todisteen perusteella ajattelemme että virus on vaarallinen tai jopa tappava? Jos kohta 2 on oikein, kuinka virus voi levitä henkilöltä toiselle? Meille on sanottu että se ilmaantuu solusta infektoidakseen toisia. Miksi sitä ei sitten ole mahdollista löytää?

Lopuksi, näiden virologian tekniikoiden ja johtopäätösten kyseenalaistaminen ei ole mikään harhautus tai hajottava kysymys. Tämän totuuden valaiseminen on välttämätöntä ihmisyyttä kohtaavan kauhean petoksen pysäyttämiseksi. Koska, kuten nyt tiedämme, jos virusta ei ole koskaan eristetty, sekvensoitu tai osoitettu aiheuttavan sairautta, jos virus on kuvitteellinen, niin miksi pidämme maskeja, pidämme etäisyyttä ja laitamme koko maailman vankilaan?

Lopuksi, jos patogeenisia viruksia ei ole olemassa, niin mitä laitetaan niihin injektoitaviin laitteisiin joita virheellisesti kutsutaan ”rokotteiksi” ja mikä on niiden tarkoitus? Tämä on aikamme kaikista kiireellisin ja olennaisin tieteellinen kysymys.

Me olemme oikeassa. SARS-CoV-2 -virus ei ole olemassa.

Sally Fallon Morell, MA
Dr. Thomas Cowan, MD
Dr. Andrew Kaufman, MD

Alkuperäinen artikkeli: https://www.andrewkaufmanmd.com/sovi/