Lähde: http://wissenschafftplus.de/uploads/article/wurzel-3-2020-virus-interview-juli-2020.pdf

Suomennos: Vesa-Ilkka Laurio

Molekyyli- ja meribiologi Stefan Lankan haastattelu heinäkuussa 2020

Die Wurzel (haastattelija): Hyvä Stefan, olet molekyylibiologi, meribiologi ja tiedemies ja olet voittanut tuhkarokkovirusoikeudenkäynnin todistamalla tieteellisesti, ettei (tuhkarokko)virusta lainkaan ole olemassa. Milloin tämä tapahtui?

Stefan Lanka: Tuhkarokkovirusoikeudenkäynnin aloitin vuoden 2011 lopulla estääkseni tuhkarokkorokotusvelvollisuuden säätämisen. Oikeudenkäynti alkoi vuonna 2012 ja kesti lopulta vuoden 2017 alkuun. Tappiolle jäänyt syyttäjä ei vienyt asiaa enää Saksan perustuslakituomioistuimeen valittaakseen siellä Saksan korkeimman oikeuden 1.12.2016 tekemästä päätöksestä. Päätöksessään korkein oikeus oli hylännyt syyttäjän tekemän hakemuksen Stuttgartin hovioikeuden asiassa 16.2.2016 antaman tuomion muuttamiseksi.

Stuttgartin hovioikeus ei jättänyt huomioon ottamatta niiden asiantuntijalausuntojen ja suoritettujen kokeiden pohjalta esitettyä tieteellistä todistusta, jotka kumosivat kaikki väitteet tuhkarokkoviruksen olemassaolosta, eikä toiminut väestön vahingoksi. Hovioikeus ei myöskään hylännyt valitusta muodollisista syistä, kuten syyttäjä tähän asti on väittänyt. Hovioikeus viittasi tuomionsa perusteluissa siihen, että oikeuden asettama asiantuntija totesi lausunnossaan, ettei yksikään kuudesta esitetystä julkaisusta sisältänyt näyttöä minkään viruksen olemassaolosta.

Erityisen kuuma asia tässä on se, että yksi näistä kuudesta esitetystä julkaisusta esittää niin tuhkarokkovirologian kuin kaiken virologian eksklusiivisen perustan. Korkeimman oikeuden vahvistama Stuttgartin hovioikeuden 16.2.2016 antama tuomio vie koko virologialta (virusopilta), myös koronarummutukselta (Corona-Hype), pohjan, koska kaikki virologit viittaavat tähän yhteen ainoaan julkaisuun, josta saksalainen lainkäyttö sanoo, ettei se sisällä mitään näyttöä mistään viruksesta. Nyt tulee saada tämä viruksia koskeva lainkäyttö siirrettyä käytäntöön.

Suojellaakseen oikeuden tilaamaa asiantuntijaa rikossyyteiltä kahden kirjallisen väärän lausunnon antamisesta todistuksessaan Stuttgartin hovioikeus on salannut tämän asiantuntijan kuudesta julkaisusta antaman pöytäkirjoihin liitetyn lausunnon.

Erään nuoren naistuomarin selvien kysymysten paineessa asiantuntija tunnusti keskeisen väärän lausuntonsa: hänen kirjallisten lausuntojensa vastaisesti syyttäjän esittämät kuusi julkaisua eivät kuitenkaan sisällä mitään kontrollikokeita sen todistamiseksi, toimiiko käytetty metodi, vääristyykö tulos tai saadaanko aikaan itse toivottu tai tavoiteltu tulos! Siksi oikeudenkäynnissä esitetyt kuusi julkaisua ovat arvotonta paperia, jota ei voida eikä saa sanoa tieteelliseksi. Tieteellisen työskentelyn säännöt näet määräävät välttämättä suoritettaviksi ja dokumentoitaviksi kontrollikokeet.

Oikeudenkäynti ja ensimmäisen asteen pöytäkirja sekä Stuttgartin hovioikeuden tuomio ovat kuin kaksinkertaisesti vieneet pohjan koko virologian väitteiltä. Tässä viittaan artikkeliini ”Der Bundesgerichtshof lässt den Glauben an die Viren untergehen” (”Saksan korkein oikeus tuhoaa uskon viruksiin”) aikakauslehdessä WissenschafftPlus nro 2/2017, joka löytyy myös verkosta sivustolta wissenschafftplus.de.

Die Wurzel: Kaikkialla kuullaan tiedotusvälineistä, erityisestä koronasta lähtien, nimekkäimmistä virologeista, sellaisista kuin tri Drosten Charitee-sairaalasta tai prof. Streeck Heinsbergistä, kuinka he asettavat jonkin oletetusti elävän viruksen vastuuseen kaikista mahdollisista sairauksista. Miksi virologit uskovat viruksiin, vaikka sellaisia ei elävässä kudos- ja soluaineksessa ole lainkaan?

Stefan Lanka: Nämä ja muut virologit eivät väitä virusten olevan eläviä, vaan he väittävät, että biokemiallisesti kuollut viruksen perintöainesrihma (sano: virus) on tartuttamiskykyinen. He määrittelevät, kuten kaikki virologit, että viruksella ei ole käytössään mitään omaa aineenvaihduntaa ja että se on biokemiallisesti kuollut. He puhuvat korkeintaan siitä, että kaikkialla (ei ainoastaan ovenkahvoissa) on virusten geenifragmentteja, jotka eivät ole tartuttamiskykyisiä. Heidän silmissään vain viruksen kokonainen perintöainesrihma (kokonainen virus) on tartuttamiskykyinen, mutta viruksen osa (sano: geenifragmentti) ei. Samalla he vaikenevat siitä suurimmasta ammattisalaisuudestaan, etteivät he koskaan ole löytäneet täydellistä viruksen perintöainesrihmaa (sano: täydellistä virusta).

Eivät ainoastaan yllä mainitut virologit vaan kaikki virologit antavat määritelmän, ettei viruksella ole käytössään mitään omaa aineenvaihduntaa ja että se on biokemiallisesti kuollut.

Kuinka kuitenkin sellainen, mikä on kuollut, voi kehittää voiman päästä olioiden ihojen, peitinkalvojen ja verinahkojen, verisuonten seinämien ja limakalvojen limanerityksen läpi elimistöön ja siellä päästä lujan sidekudosmassan (joka ympäröi kaikkia soluja) läpi, ei ole mikään avoin kysymys nykyään vaan kumottu myytti, joka historiassamme kehittyi.

Se, mikä virologeilta on jäänyt huomaamatta, on se, että teoria (teoria solupatologiasta vuodelta 1858), jonka varaan koko biologia ja lääketiede rakentuu ja josta yhtä virheelliset infektio-, immuuni-, geeni- ja syöpäteoriat pakostakin ovat kehittyneet, ei ainoastaan ole väärä vaan myös kumottu.

Samoin heiltä on jäänyt huomaamatta, että lääketieteellinen virologia (virusoppi) vuonna 1951 kumosi itsensä. Heiltä on jäänyt huomaamatta, että vuoden 1952 jälkeen kehittyi virologian uusi ajatus, ajatus geenirihmaviruksesta, joka kuitenkin perustuu väärään selitykseen bakteerien kohdalla eikä sitä voi soveltaa ihmiseen, eläimeen tai kasviin. Katsokaa tästä artikkelini ”Fehldeutung Virus” (”Väärinselitys virus”) aikakauslehdessä WissenschafftPlus 1/2020.

Die Wurzel: Mihin asti myös sinä uskoit laajalle levinneeseen virus-hypoteesiin?

Stefan Lanka: Uskoin tähän ideaan siihen ajankohtaan asti, jolloin minä itse eristin ja biokemiallisesti määrittelin merestä erään rakenteen, jonka silloin tulkitsin HARMITTOMAKSI virukseksi. Sen jälkeen opin, ettei käsitettä ”virus” missään tapauksessa saa käyttää, koska se merkitsee jotain sellaista kuin sairautta aiheuttavaa myrkkyä (kumotun soluteorian sisällä), jonka elimistö itse tuottaisi.

Nykyisin uteliaat tutkijat tietävät, että niistä rakenteista (joista yhden siis eristin), jotka syntyvät itserakentumisen kautta, syntyy biologista elämää. Bakteerien kohdalla näitä rakenteita kutsutaan fageiksi (bakteriofageiksi), jotka laboratoriossa syntyvät vain silloin, kun bakteerit ovat erillään toisistaan ja siten niiden biokemia köyhtyy. Jostakin tietystä ajankohdasta lähtien (metamorfoosin päämäärähakuisessa prosessissa) koko bakteeribiomassa muuttuu moniksi täysin samoin rakentuneiksi pieniksi rakenteiksi.

Näillä pienillä rakenteilla on se funktio (kuin pikkusiittiöillä), että ne asettavat nukleiinihapponsa (DNA:nsa) niiden organismien käyttöön, jotka niitä tarvitsevat. Solupatologian hyvä-paha-silmälasien kautta nämä päämäärähakuiset ja mielekkäät tapahtumat tulkitaan negatiivisiksi ja sairausmyrkyiksi (latinaksi virus).

Nämä pienet rakenteet on hyvin helppo sanan ”eristää” varsinaisessa merkityksessä eristää, valokuvata ja tutkia biokemiallisesti. Vuodesta 1952 alkaen tietämättömät nuoret virologit (jotka eivät tienneet, että ja miksi vanha virologia oli loppunut) USKOIVAT, että väitetyt ihmisen ja eläimen virukset näyttävät siltä ja ovat rakentuneet siten kuin ”fagit” (bakteerien pikkusiittiöt).

Vuonna 1954 ehdotettiin (yksi tuhkarokkovirusoikeudenkäynnin kuudesta julkaisusta) erästä tekniikkaa ihmisen oletettujen virusten osoittamiseksi täsmälleen samoin kuin bakteerien fagit osoitettiin. He uskoivat, että kun kudokset kuolevat, ne muuttuisivat viruksiksi – aivan kuten bakteerit muuttuvat fageiksi, sillä ratkaisevalla erolla, että fagit joka kerta suurin joukoin ja puhtaassa muodossa eristettiin ja valokuvattiin ja niiden aina yhtä pitkä ja koostumukseltaan aina sama perintöainesrihma kokonaisuudessaan esitettiin ja esitetään. Tämä ei kuitenkaan vain otaksuttujen virusten kohdalla ole tähän mennessä ollut mahdollista.

”Wirrologit” (”sotkevat virologit”; sanaleikki: wirren = sotkea; -logit on sanan ”virologit” loppu) koostavat hajaantuneiden kudosten ja solujen lyhyistä pätkistä (fragmenteista) vain ajatuksissaan jonkin viruksen mallin, jota todellisuudessa ei ole olemassa (tarkempi tarkastelu seuraa tuonnempana).

Koska tällaiset virologit ovat tähän asti halveksineet tieteellisen työn perussääntöjä ja kieltäytyneet suorittamasta kontrollikokeita, heidän mieleensä ei ole tullut, että koeputkessa olevat kudokset ja solut eivät kuole oletetun viruksen johdosta vaan jokaista näennäistä ”infektiota” edeltävään proseduuriin (menettelyyn) kuuluvan tahattoman (kudosten) nälkiinnyttämisen ja myrkyttämisen johdosta.

Sen vuoksi geneettiset virustestit (PCR) osoittavat vain kehon omia sekvenssejä (geenirihman pätkiä). Koska testi näyttää ”positiivista” vain silloin, kun testattavassa koenäytteessä on riittävästi geenipätkiä, on selvää, miksi myös negatiivisia testituloksia on. On toki selvää, että erityisesti tulehduksellisissa tapahtumissa keho vapauttaa enemmän kudosmateriaalia ja sen mukana geenipätkiä kuin terveessä tilassa tai silloin, kun keho tiettyinä parantumisen hetkinä ei niitä lainkaan vapauta. Tarvitsee vain lisätä koenäytteen määrää (samantekevää, millaista: pyyhkäisynäytettä, verta, limaa, siemennestettä, kudosnäytettä jne.), ja niin saa jokainen ihminen, jokainen eläin ja todennäköisesti jopa jokainen kasvi positiivisen testituloksen. Artikkelissani ”Fehldeutung Virus. Teil II” (kts. WissenschafftPlus 2/2020) kehotan rehellisiä tiedemiehiä, bioinformaatikkoja ja laborantteja lopultakin tekemään ja julkaisemaan näitä kontrollikokeita, joita ei ole koskaan tehty tai julkaistu. Todisteet tätä varten esitettiin Stuttgartin hovioikeudelle tuhkarokkovirusoikeudenkäynnissä, mutta ne jätettiin huomioon ottamatta.

Die Wurzel: Mitä sinulle merkitsee rehellinen tieteellinen työskentely kontrollikokeiden tekemisen ohella, joka monilta promovoiduilta tiedemiehiltä, jotka työskentelevät teollisuuden hyväksi, puuttuu?

Stefan Lanka: Tärkeintä on alinomaa koetella omat ja muiden olettamukset. Sitä kuitenkaan useimmat eivät tee, koska muuten he sanoisivat itse itsensä irti. Mekanismin, joka tässä toimii, ymmärsi ja julkaisi jo v. 1956 poikkeusnero Eugen Rosenstock-Huessy. Viittaan siihen ja siteeraan häntä jatkuvasti, esimerkiksi aikakauslehden WissenschafftPlus 1-3/2019 artikkelisarjassa, joka sinua, Michael, kovasti innosti ja josta olet kertonut artikkelissasi Wurzelissa 04/2019.

Die Wurzel: Yhä enemmän luetaan, että teollisuuden rahoittamat tiedemiehet julkaisevat tieteellisiä töitä ja tilastoja toimiakseen toimeksiantajiensa odotusten mukaisesti. Tuloksena on vääristyneitä tilastoja tuhkarokkovirukseen, koronavirukseen, influenssavirukseen infektoituneista ja kuolleista jne. jatkuvalla syötöllä. Miksei ole olemassa riippumattomia kontrollielimiä, jotka valvovat tutkimustuloksia ja työtapoja?

Stefan Lanka: Tähän kysymykseen en voi tilanpuutteen vuoksi tässä vastata. Kuitenkin tämän verran: Demokraattisesta ideasta käsin politiikka ja tiede voi toimia vain kun toimeksiantaja, siis jokainen kansalainen, on perehtynyt siihen, mitä tapahtuu, toisin sanoen kontrolloi asioiden kulkua ja valtuutettuja. Tästä ideasta olemme hyvin kaukana, ja nyt ajattelen, että sen voi toteuttaa vain itsestään muodostuvien ryhmien yhteenliittymä.

Ainoita, jotka toistaiseksi ovat menestyksellisesti järjestäytyneet, ovat ensinnäkin ryhmittymät, jotka selvästi loukkaavat ilmoittamiaan päämääriä eivätkä toteuta niitä, ja toiseksi (julkisesti ja ei-julkisesti) ilmoittamiaan päämääriä johdonmukaisesti seuraavien ja niihin pääsevien voitontavoittelijoiden yritykset ja yhdistykset. Positiivisessa mielessä tämän on nähtävästi ymmärtänyt firma Geox: se perustaa aika ajoin uuden firman, kun vanha firma on saavuttanut 500 työntekijän rajan. Tämä on ilmeisesti se määrä ihmisiä, jossa kokonaisnäkemyksen saaminen, luottamus toinen toiseen ja siihen perustuen symbioottinen (toinen toistaan hyödyttävä) työn tekeminen ovat vielä mahdollisia.

Valtiollisiin elimiin siirrettynä tämän on ymmärtänyt ja kirjassaan ”Der Staat im dritten Jahrtausend” muotoillut ruhtinas von Lichtenstein. Hän vaatii valtion kaikkien alueiden itsehallintoa (missä se on mahdollista) pienissä elimissä, koska ylemmät rakenteet menettävät aina kokonaisnäkemyksen ja niiden hallinto on tehotonta ja siten aina liian kallista.

Die Wurzel: Mielestäsi tieteen historiassa on tiettyjä tapahtumia, jotka johtivat siihen, että tiettyjä ”tieteellisiä” spekulaatioita (teoreettisia pohdintoja) nostettiin tieteellisiksi totuuksiksi, mm. todistus virusten olemassaolosta, vaikka mitään ei todistettu.

Stefan Lanka: Minulle oli ja on aina tärkeää tunnistaa suuret kehityslinjat ja mekanismit, miten ja miksi mikäkin asia on kehittynyt. Luulen, että minulle tämä ”läntisen” lääketieteemme suhteen on onnistunut. Katso artikkelini ”Fehldeutung Virus” aikakauslehdessä WissenschafftPlus 1/2020. Viittaan tässä yhteydessä Siegfried Mohrin artikkeliin Eugen Rosenstock-Huessystä, WissenschafftPlus 2/2020. Artikkelin nimi on ”Die Wissenschaft vom Zeitpunkt”, ja siinä on selvästi tuotu esiin historiallisten yhteyksien ymmärtämisen merkitys.

Die Wurzel: Todelliset virologit ja laaja tiede ovat yhtä mieltä siitä, että virus voitiin eristää, vaikkei asia niin ole, kuten edellä olemme nähneet. Voitko vielä tarkemmin mennä siihen?

Stefan Lanka: Virologit eivät käytä sanaa ”eristäminen” sanan eristäminen merkityksessä ja tulevat epäilyttävän hermostuneiksi, kun siitä heille puhutaan. He tarkoittavat ”eristämisellä” laboratoriossa aikaansaatua vaikutusta, jonka he samanaikaisesti tulkitsevat a) infektioksi, b) todisteeksi viruksen läsnäolosta, c) todisteeksi sen lisääntymisestä, ja d) todisteeks oletetun viruksen tuhoamisvoimasta.

Todellisuudessa he huomaamattaan ja tahattomasti tappavat kudoksia ja soluja laboratoriossa nälkiinnyttämällä ja myrkyttämällä niitä, ks. artikkelini ”Fehldeutung Virus”, WissenschafftPlus 1/2020.

Die Wurzel: Virologit uskovat, että kuolevat kudokset ja solut muuttuvat kokonaan viruksiksi. Sen tähden he sanovat kudos- ja solukuolemaa myös virusten lisääntymiseksi. Ymmärränkö tämän oikein, että silloin pakostakin jokainen kudos- ja solumateriaalin kuolema synnyttää aina oletettuja viruksia, siis solujätettä – että tämä on organismin rakennus- ja hajoamisprosessien luonnossa?

Stefan Lanka: Tätä selvittääkseni minun täytyy ensin käsitellä bakteereita ja fageja. Metamorfoosia, bakteerien muuttumista fageiksi, ei voida kutsua solukuolemaksi, vaan se on hyvin tarkoituksellinen ja hyödyllinen tapahtuma. Tämä havainto bakteerien muuttumisesta fageiksi tehtiin vuonna 1954 ihmisistä ja eläimistä peräisin olevilla kudoksilla: uskottiin, että kudokset muuttuvat viruksiksi, kun ne infektiokokeessa kuolevat. Kaikki muut tiedemiehet, solubiologit ja muut eivät lähde siitä, että kudokset tai solut, jotka kuolevat, muuttuisivat samalla viruksiksi. Päinvastoin, he tutkivat tuota kuolemista ymmärtääkseen, kuinka se kehossa tapahtuu. He kutsuvat sitten niitä samoja tapahtumia, joita virologit selittävät väärin virusmuodostukseksi, koordinoiduksi solukuolemaksi (= apoptosis) tai autofagiaksi (kierrätykseksi, uudelleen käyttämiseksi).

Ihmisessä ja eläimessä tapahtuu alituinen rakentuminen ja hajoaminen hiljaa ja hellävaraisesti kudosten ja solujen hajotessa paikan päällä pieniksi aineosiksi ja näiden sitten tullessa esikäsitellyiksi jälleen uutta käyttöä varten tähän aiotuissa elimissä, esim. maksassa.

Käsitettä ”virukset” ei saa tulevaisuudessa enää käyttää. Se on harhaanjohtava, täynnä väärintulkintoja ja peräisin kumotusta hyvä-paha -ajattelusta, jota käyttävät hyväkseen sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa tai tahdo toisin selittää monimutkaista kokonaisuutta.

Die Wurzel: Viruksella, oli se millainen hyvänsä, väitetään olevan itsenäisyys ja omatoimisuus, joita ei lainkaan ole olemassa.

Stefan Lanka: Kyllä, koko konsepti on erheellinen, eikä sitä myöskään voida vaihtoehtoisten apuhypoteesien avulla pitää voimassa. Koska ”virologit” vuodesta 1954 lähtien ovat uskoneet, että kuoleva kudos ns. ”infektiokokeissa” muuttuu virusmateriaaliksi, he selittävät myös lyhyet nukleiinihappopalaset heidän oletettujen virustensa aineosiksi. Näistä nukleiinihappopalasista (DNA:n geenipätkistä) he konstruoivat mielessään viruksen perintöainesrihmat, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Koska kuitenkin sekvenssianalyytikot ihmisen kromosomien analyysissä löytävät näitä oletettuja viruksen sekvenssejä kromosomien sekvenssien sisältä, he väittävät, että enemmän kuin 50% kromosomeistamme koostuu virusgeeneistä.

Die Wurzel: Tähänastisten esitystesi mukaan tulee yhä ymmärrettävämmäksi, miksi lääketeollisuus, lääkärit, virologit, poliitikot ja viranomaiset antavat hypoteettisille viruksille vaarallisen tappajaominaisuuden, jota ei lainkaan ole olemassa, eikö niin?

Stefan Lanka: Kyllä, ja he tekevät niin myös siitä syystä, että mielestään heidän täytyy tehdä itsensä tärkeiksi ja oikeuttaakseen myös tekemisensä. Ja myös siitä syystä, että lääketieteestä on tullut valtava talousyritys, jonka on pakko tuottaa voittoa ja jonka yksinomaan sen tähden on pakko liioitella alinomaa.

Tähän kehitykseen ja liioittelupakon vaaraan, joka lopulta tulee tappamaan kaikki ja kaiken, on viitannut v. 1976 Ivan Illich kirjassaan ”Die Nemesis der Medizin.” Minulla oli hänen kanssaan v. 1995 hyvin valaiseva tapaaminen, josta olen kertonut ensimmäisessä kirjassamme rokotusaiheesta ja aikakauslehdessä WissenschafftPlus. Kirjailija Seamus O’Mahony, joka v. 2019 kirjoitti merkittävän kirjan ”Can Medizine be cured?”, viittaa aivan keskeisesti Ivan Illichiin ja tulee siihen johtopäätökseen, että lääketiede ei enää omin voimin voi parantua ja että se vaikuttaa aina tuhoisasti. Hän lähtee tällöin niiden aineiden lääketieteestä, joiden avulla ehkäistään oireita. Muusta ”lääketieteestä” hän sanoo, ettei sillä koskaan ollut mahdollisuutta tulla käytetyksi (alaviitteessä Stefan Lanka toteaa, että hän kutsuu tuota ”muuta lääketiedettä” paremmin toisenlaiseksi näkemykseksi tai suorastaan biologiaksi, jota hän on ryhtynyt levittämään ja jossa terveys on tulos harmoniasta hänessä itsessään ja suhteessa hänen ympäristöönsä).

Die Wurzel: Mitä luulet, onko mahdollista saada tämä uusi tieteellinen ymmärrys viruksista ja bakteereista (jälkimmäiset ovat itsenäisiä) yleisön saataville, ja sellaisella nopeudella, ettei siihen mene sataa vuotta?

Stefan Lanka: Vastaus on: on tehtävä oikeaan aikaan oikea asia, katso artikkeli Rosenstock-Huessystä, WissenschafftPlus 2/2020, ja minun artikkelini ”Fehldeutung Virus Teil II. Vom Anfang und Ende der Corona-Krise” siinä. Tämä artikkeli on myös sivustollamme wissenschafftplus.de vapaasti nähtävillä. Artikkelilla on voima (yhdessä koronakriisin suuruuden kanssa, joka on ravistellut melkein koko ihmiskuntaa ja saattanut sen vaaraan [siis koronatoimien johdosta, VL]) vaikuttaa nopea oppiminen, joka ei kestä enää sataa vuotta. Näin nähtynä korona on mahdollisuus kaikille ihmisille ja kaikille alueille, ei ainoastaan virusten, lääketieteen, politiikan ja talouden aloille.

Die Wurzel: Uskon, että lääketeollisuus tahtoo ylläpitää virusteoriaa sellaisena kuin siihen on iät ja ajat uskottu, muuten se tuottaisi omalle liiketoiminnalleen miljardien menetykset (lääkkeiden ja rokotteiden myyntitulojen menetykset). Uuden ymmärryksen levittämiseksi viruksista täytyisi ensimmäisenä askeleena painattaa ja ottaa käyttöön uusia biologian oppikirjoja ja uusia opintosisältöjä, joissa on mukana uusi tietämys ”viruksista”, lääketieteen, biologian ja apteekkialan opiskelijoille.

Luulen, että ihmisistä vain suurempi osa tulee omasta kokemuksesta käsittämään, ettei viruksia perinteisessä merkityksessä ole lainkaan olemassa. Eivät virukset, bakteerit tai parasiitit ole syypäitä sairauksiin, sillä sairaus itse on immuunijärjestelmän itseparannusponnistusta tai elimistön kodinsiivoustoimintaa, elimistön, joka vuosikymmeniä on koonnut itseensä kuonaa, josta se terveyspaastojen, elintärkeitä ravinteita sisältävän ravinnon, liikunnan, auringonvalon jne. puutteessa ei ole kyennyt pääsemään eroon. Oletko samaa mieltä?

Stefan Lanka: Olen ennen koronaa myös ajatellut, että muutos voi tulla vain hitaasti ja alhaalta. Nyt koronan ominaisdynamiikka on pakottanut minut opiskelemaan jälleen kaikkia ratkaisevia yksityiskohtia ja menemään sen kanssa julkisuuteen. Tuloksena on artikkeli ”Fehldeutung Virus Teil II” (WissenschafftPlus 2/2020), jolla yhdessä niiden toimien kanssa, jotka pohjautuvat siihen ja sen mukaan muotoutuvat, todella on voima tuottaa nopeampi ymmärryshyppäys kuin ajattelin.

Ihmiskunnallahan on edessään enää vain vaihtoehdot ”pelon ja mielettömyyden aiheuttama itsetuho” ja ”syvempi ymmärrys, johon sisältyvät primitiivisen materialismin syrjäyttämät muut tasot ja tiedot syistä ja vuorovaikutuksista” ja niiden mukaan toimiminen. Luulen, että enemmistö ihmisistä aavistaa, ettei koronassa, lääketieteessä ja politiikassa kaikki ole kohdallaan. Sen vuoksi pyydän lukijoita tulevaisuudessa koettelemaan sellaisia käsitteitä kuin ”immuunijärjestelmä” jne., ettei vanha hyvä-paha -ajattelu tule mukana tulevaisuuteen. Näen ravinnon merkityksen, erityisesti paaston merkityksen – mutta perustellun yksilöllisen psykosomatiikan tuntemisjärjestelmän puitteissa, jolle tri Hamer loi pääasiallisen perustan. Meidän täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettemme vain jälleen luo uutta ahdasmielisyyttä, sillä tähän kehittyvään tuntemisjärjestelmään täytyy saada mukaan vielä monia ”henkisiä” ja myös ”materiaalisia” näkökohtia, ks. artikkelisi (so. haastattelijan artikkeli) Wurzel-lehdessä 04/19.

Tärkeintä on se eräältä naislääkäriltä (joka terapeuttisen työnsä ohella opettaa kiinalaista lääketiedettä) oppimani asia, että meidän täytyy aina pitää mielessä, että käsityksemme voivat jo huomenna olla jälleen vanhentuneita. Sen vuoksi sanon aina esitelmissäni ja seminaareissani, että parempi vastaus johonkin kysymykseen tulee aina vasta tulevaisuudessa ja että nykyinen vastaus on vain se toiseksi paras. Ihmisinä olemme elämän osanottajia ja sen vuoksi meiltä puuttuu yksinkertaisesti kokonaisnäkemys. Tieteeseen kuuluu siis vaatimattomuus, aivan kuten siihen kuuluu jatkuva kriittinen tarkastelu.

Die Wurzel: Hyvä Stefan, palatkaamme virusteoriaan, joka on rokottamisen perusta. Rokotteita, joita esim. tuhkarokon kohdalla käytetään, sanotaan ”eläviksi” rokotteiksi, vaikka ne koostuvat kaikesta muusta kuin elävistä viruksista. Miten ”elävät” rokotteet on tehty ja miksi niiden on tarkoitus jäljitellä viruksia, kun viruksia, joilla on itsenäinen infektioaktiviteetti, ei ole lainkaan olemassa?

Stefan Lanka: Nyt ymmärrän, mistä olet saanut käsitteen ”elävä” virus. Kun laboratoriossa kudokset ”infektiokokeessa” tahattoman nälkiinnyttämisen ja myrkyttämisen oloissa kuolevat, silloin kokeen tekijät uskovat, että nämä kudokset ovat muuttuneet viruksiksi tai vapauttavat viruksia. Koska rokotevalmistajat (ja heidän virologinsa) lähtevät siitä, että se kuolleesta kudoksesta muodostunut massa (sano: sen oletetut virukset), jota he rokotteena käyttävät, on infektiokykyistä, he puhuvat ”elävästä” rokotteesta. He uskovat, että rokotevirus on vielä tartuttava mutta heikennetty.

Sen sijaan ”kuolleeksi rokotteeksi” kutsutaan otaksuttujen virusten aineosia, jos ne ensinnäkään eivät ole tartuttavia, tai toiseksi, jos hajoavaa kudosta infektiokokeessa suojataan ”säilöntäaineilla”, esimerkiksi formaldehydillä, enemmältä hajoamiselta, jotta sitä tuonnempana voidaan käyttää ”kuolleena rokotteena”, kuten esim. polion kohdalla.

Siis: Ajatus sairaaksi tekevistä viruksista on kuollut, samoin ajatus rokottamisesta, minkä vuoksi kysymys ”kuollut” vai ”elävä” ei ole pelkästään harhaanjohtava vaan se on väärä, kuten koko konsepti.

Die Wurzel: Ja toiseksi tiedämme, ettei sellaista ”elävän” rokotteen virusta voi lainkaan esiintyä luonnossa; siis sillä ei ole villin taudinaiheuttajan kanssa ylipäätään mitään vertailukelpoista, vai?

Stefan Lanka: Ajatus villistä tyypistä ei ole ajatus jostakin erityisen villistä viruksesta, vaan siitä, että virus sylkäistiin suoraan luonnon helvetistä tuoreena ja että se täytyy laboratoriossa ensin kesyttää ”viljelyn” avulla, jotta se saadaan siten rokotustoiminnan käyttöön – tieteistaruilua tietenkin. Tässä on mainittava myös erityisen hauska mutta syvältä luotaava Jochen Schamalin artikkeli ”Kleine Vampirkunde”, WisseschafftPlus 2/2020.

Die Wurzel: Sokeakin näkee, että rokotteiden koostumus on hirveä. Kuitenkaan monet eivät tiedä, että sellainen rokote merkitsee lapsien kohdalla varmaa kuolemaa, jos se vahingossa ruiskutetaan laskimoon lihaksen sijaan. Miksi valtion viranomaiset kuvaavat rokotteita turvallisiksi ja vaarattomiksi, vaikka viranomaiset itse kuulemma ovat ”tarkastaneet” ja hyväksyneet rokotteet?

Stefan Lanka: Juoni, jolla asianosaiset vetävät itsensä asiasta ulos, on sangen yksinkertainen: he määrittelevät useat myrkylliset aineet varsinaisen lääketieteellisen aineen, otaksuttujen virusten otaksutun valkuaisaineen, apuaineiksi (= adjuvanteiksi). Yksinomaan tämän kestämättömän määrittelytoimenpiteen vuoksi nämä voimakkaat myrkyt eivät kuulu ankaran lääkeoikeuden piiriin. Se, miten paikkansapitämätön itse tämä turvallisuusväite on, näkyy siitä oppikirjan lausumasta, että ilman apuaineitaan rokotteet ovat vailla vaikutusta.

Die Wurzel: Todellinen ja täydellinen virus ei nouse esiin koko ”tieteellisessä” kirjallisuudessa. Miltä täytyisi todellisen, täydellisen viruksen sinun silmissäsi näyttää ja mitä ominaisuuksia sillä täytyisi olla, että kelpuuttaisit sen tappajavirukseksi? Ehkä Borrelia-bakteerin suuntaan, joka tietoisesti etsii isäntää?

Stefan Lanka: Joka on perehtynyt biologiaan, sen on mahdoton suunnitella virus ja vielä vähemmän tappajavirus. Virologeilla on fagit (bakteerit) mallina heidän otaksutuille viruksilleen, mutta ne ovat minisiittiöitä, joilla on oma energiahuolto ja jotka aktiivisesti tekevät jotakin.

Virologien ajatus sairautta aiheuttavasta, vaipallisesta tai vaipattomasta perintöainesrihmasta perustuu järjettömään ja vaaralliseen biologian ja elämän malliin. Tämän ajatuksen (sitä todistamatta) postuloi v. 1858 Rudolf Virchow eräässä epätoivoon perustuvassa asiakirjassa mm. valtavasta velkataakasta päästäkseen ja suosijoitaan ja mentoreitaan miellyttääkseen (Virchowista kertomus sivustolla wissenschafft.de).

Sangen tärkeää minulle on sanoa, että myös kaikki väitteet sairaaksi tekevien bakteerien olemassaolosta ovat vääriä ja vaarallisia. Eräs tuttuni sai, minulle siitä kertomatta, eräältä vaihtoehtoisen maailman gurulta borrelioosi-diagnoosin ja joutui seuraavaksi pelon ja laajavaikutteisten antibioottien kanssa voimiensa rajoille. Ennen kuin ajatus viruksista oli keksitty, bakteerit olivat yleismaailmallisia roistoja.

Die Wurzel: Prosessi yksimielisyyden löytämiseksi siitä, mitä tuhkarokkovirukseen kuuluu ja mitä ei, kesti vuosikymmeniä. Miten voi olla niin, että otaksutun uuden koronaviruksen Sars-CoV-2 kohdalla tämä yksimielisyyden löytämisen prosessi kesti vain parin hiirenklikkauksen verran? Ja millä tieteellisillä perusteilla?

Stefan Lanka: Prof. Christian Drosten Charite-sairaalasta on se, joka mullisti bioinformatiikan virologiassa ja irrotti sen kokonaan laboratoriotyöstä. Niinpä hänelle oli v. 2003 olennaisesti hänenkin luomassaan SARS-paniikissa mahdollista jo kaksi päivää sen väitteen jälkeen, että otaksutun uuden SARS-viruksen perintöainesrihma oli rekonstruoitu, tarjota testi tälle fiktiolle (kuvitelmalle). Hän oli olennaisella tavalla mukana sikainfluenssa- ja ZIKA-terrorissa ja tuli yhä nopeammaksi, nopeammaksi kuin varjonsa…

Vielä ennen kuin kiinalaisten tartuntatautiviranomaisten virologit olivat saavuttaneet yksimielisyyden tähän saakka vain ”otaksutun” viruksen perintöainesrihman koostumuksesta, oli Christian D. jo kehittänyt testinsä ja antanut sen 17.1.2020 WHO:n käyttöön. Työskentelyllään, parilla hiirenklikkauksella, hän globalisoi erään wuhanilaisen silmälääkärin vaikutuksesta lauenneen vaarallisen mutta paikallisen massapaniikin. Ks. artikkelini ”Fehldeutung Virus Teil II. Vom Anfang und Ende der Corona-Krise”, WissenschafftPlus 2/2020, joka on myös vapaasti levitettävissä sivustollamme wissenschafftplus.de.

Influenssavirusten perintöainesrihmojen ideaa konstruoitaessa vahingoitettiin ja myrkytettiin vielä mekaanisesti kanansikiöitä ja kuolevan kudoksen lyhyistä nukleiinihapposekvensseistä tehtiin työläästi käsin vielä malli. Nykyisin tuon tekevät sopivat tietokoneohjelmat, joihin syötetään ne sekvenssit, jotka virologit julistavat virusperäisiksi. Se, mistä nämä sekvenssit ovat peräisin, on samantekevää bioinformaatikoille, jotka ”peräkkäin järjestämällä” (Ausrichtung, alignment) rakentavat fiktiivisten (kuviteltujen) virusten genomit. Tästä kehityksestä varoitti sivumennen sanoen jo v. 1976 Erwin Chargaff kirjassa ”Das Feuer des Heraklit.”

Die Wurzel: Nyt tulee vielä koronaviruksen ”kehittämisen” kohdalla mukaan ”viruksen perintöainesrihman” ajatuksellinen rakentaminen.

Stefan Lanka: Aktuellia koronavirusta (SARS-CoV-2) rakennettaessa käytettiin ensin vain eräästä keuhkohuuhtelusta peräisin olevia ns. geenisekvenssejä. Sen jälkeen kun hyvin lyhyiden palasten sekvenssitiedot vaivalloisesti muutamia ohjelmia käyttäen oli ponnisteltu kasaan, näiden ”sekvenssitietojen” pohjalta ehdotettiin uuden viruksen täydellistä perintöainesrihmaa. Sen jälkeen kun kolmen muun ihmisen keuhkoista saaduilla ”geenisekvensseillä” tämä työläs rakentaminen oli toistettu, tämä ehdotus vahvistettiin ja nostettiin yleiseksi malliksi.

Varsinaiseksi todisteeksi uuden viruksen olemassaolosta asianosaiset määrittelevät sen, jos ”virusta” voidaan ”viljellä.” Tätä varten laboratoriossa tapetaan (tahattomasti) kudoksia nälkiinnyttämällä ja myrkyttämällä. Ja koska tässä prosessissa lisätään vielä hieman ”infektoitunutta” materiaalia, asianosaiset luulevat, että kudos muuttuu viruksiksi.

Tietenkään he eivät kysy itseltään, miksi, toisin kuin fagien kohdalla, ei voida samalla tavalla nähdä eikä eristää miljardeja viruksia ja eristää koskemattomana niiden perintöainesrihmaa. Niinpä he alkavat rekonstruoida lyhyistä käsillä olevista geenisekvenssipalasista oletetun viruksen oletettua suurta kokonaista ”genomia”, sillä erolla, että tässä viljelemisen toimenpiteessä jää jäljelle suuria aukkoja rekonstruoitaessa kokonaista perintöainesrihmaa. Nämä täytetään työläästi valmistamalla keinotekoisia geenisekvenssejä mallin aukkojen täyttämiseksi. Tämä on itsepetosta ”virologisen” itsepetoksen sisällä.

Die Wurzel: Miksi kiinalaiset tiedemiehet väittävät, että Kiinan vuoden 2019 koronavirus on peräisin myrkyllisistä käärmeistä?

Stefan Lanka: He väittävät niin, koska he löytävät käärmeistä niitä sekvenssejä, joita löytyy myös koronamallista. Siitä he kuitenkin vaikenevat, että jokaisesta elollisesta olennosta löytyy niitä samoja sekvenssejä, joista koronan ja kaikkien muiden virusten perintöainesrihmat on puhtaasti ajatuksellisesti rakennettu. Tämä selittää sen, miksi myös papajat (melonipuun hedelmät) antavat ”positiivisen” testituloksen. Tämä on koronan yksi tärkeä viesti: aivan kaikki on positiivinen!

Die Wurzel: Ja miten tarkkaan ottaen on virustestien laita?

Stefan Lanka: Kun lyhyistä nukleiinihapposekvensseistä, joita esiintyy jokaisessa eliössä, rakennetaan jotain pidempää, mitä ei ole olemassa, on toki selvää, että ns. geneettiset virusten osoittamismenetelmät (PCR-testit), jotka osoittavat vain hyvin lyhyiden sekvenssien läsnäolon, aivan kaikki, myös puu, voi antaa ”positiivisen” testituloksen. Tämä ei ole mitään muuta kuin vaarallista tieteistaruilua käytännössä.

Lyhyitä DNA-sekvenssejä esiintyy jokaisessa eliössä, myös puussa tai papaja-hedelmässä. Näitä lyhyitä sekvenssejä todella esiintyy kaikkialla (alaviitteessä S. Lanka kertoo, että alle 22 nukleotidin [joista DNA ja RNA koostuvat] pituisia sekvenssejä esiintyy jokaisessa nisäkkäässä, että ne eivät ole virusspesifisiä, ja että silti niitä käytetään ”virusgenomin” rakentamisessa). Kuitenkin virusgenomi (sano: virus) määritellään joksikin pidemmäksi, joka koostuu useista ”geeneistä.” Ihmisen virusgenomin ensimmäisessä rakentamisessa ”Wirrologit” (”sotku-logit”) kiinnittivät huomionsa fagien genomiin. ”Virushan” tarvitsee useampia geenejä muodostaakseen oletetut vaippaproteiininsa ja entsyyminsä. PCR-metodilla voidaan osoittaa vain pieniä palasia, eivätkä ne kerro mitään siitä (jos lähdetään virusten olemassaolosta), onko olemassa vain virusfragmentteja (”immuunihyökkäyksen” jälkeen), vain viallisia viruksia tai vaarattomia viruksia tai onko virusmäärä liian pieni joukkomurhan aiheuttamiseksi. Mutta koska viruksia ei ole lainkaan olemassa (niitä on vain malleina), kaikki läsähtää kasaan.

Die Wurzel: Olen lukenut, että rokotteet voivat sisältää abortoitujen ihmissikiöiden seerumia.

Srefan Lanka: Se, mitä todellisuudessa tehtiin, on se, että infektiokokeita varten kudoksia ja seerumia (verta ilman kiinteitä verisoluja) hankittiin ihmissikiöistä. Mielessäni voin kuvitella, että maksukykyinen ja täysin tylsistynyt yleisö kyselee sellaisista kudoksista ja seerumeista rokotteissaan ja myös muissa lääketuotteissaan – ja moton ”you get what you pay for” (”saat sitä, mistä maksat”) mukaisesti niitä aina myös saa.

Toisaalta kuitenkin kaikki massarokotteet valmistetaan nautojen seerumin avulla ja pääasiassa apinoiden munuaiskudoksista tai muiden eläinten kudoksista.

Die Wurzel: Voiko sellainen eläimen sikiön seerumi, jos se tuli rokotteissa käyttöön, johtaa joihinkin reaktioihin?

Stefan Lanka: Jokin aine johtaa nykyisen käsitykseni mukaan vain silloin allergiaan tai autoimmuunisairauteen, kun rokotetoimenpide laukaisee ”biologisen konfliktin”, siis tuottaa tapahtuman, joka havaitaan olemassaolon kannalta vaaralliseksi ja jota ei sillä hetkellä voida pysäyttää. Suosittelen tässä rokotevahinkoja ja autismin syntyä koskevaa artikkeliani, WissenschafftPlus 3/2016.

Die Wurzel: Yhä enemmän tulen tietoiseksi, että ”virus” ja rokote ovat identtisiä; molempia tuotetaan laboratoriossa, eikö niin?

Stefan Lanka: Kyllä, selventävästi huomauttaen, että ”virukset” ovat hourekuvia ja että koeputkessa kuolleiden kudosten jäänteet eivät ole ”viruksia” vaan hajoavaa kudosta.

Sivumennen sanoen kudoksia voidaan laboratoriossa estää kuolemasta ja hajoamasta vain joitakin päiviä ja vain käyttämällä sikiön seerumia. Aikuisten ihmisten ja eläinten seerumilla se ei ole mahdollista.

Selvennykseksi:

Kun elimiä otetaan pois eliöstä, ne kuolevat nopeasti ja alkavat hajota, myös silloin, kun niitä jäähdytetään. Kun elimistä otetaan yksittäisiä elinkudoksia ”elämän” tutkimiseksi laboratoriossa tai otaksutusti virusten ”eristämiseksi”, lisäämiseksi tai ”kasvattamiseksi” laboratoriossa, silloin nämä kudokset kuolevat vielä nopeammin ja alkavat hajota vielä nopeammin.

Jotta laboratoriossa voitaisiin oletetusti solujen kanssa työskennellä, elimistä (esim. sikiön elimistä) aiemmin otetut kudokset hajotetaan väkivalloin (biokemiallisesti ruoansulatusentsyymeillä ja mekaanisesti) osiin. Silloin asianosaiset uskovat, että he työskentelevät solujen kanssa ja kutsuvat väkivaltaisesti hajotettuja kudoksia ”soluviljelmiksi.” Heidän täytyy koko ajan väkivalloin estää näitä ”soluja” sulautumasta jälleen kudokseksi. Ilman sikiökudoksesta tulevia monia aineita, erityisesti kuitenkin siinä korkeana konsentraationa olevaa ”Pi-vettä”, koeputkessa olevat kudokset ja osiin hajotetut kudokset kuolisivat vielä nopeammin (alaviitteen mukaan Pi-vesi on alkusubstanssia, josta me koostumme; Lanka antaa tätä koskevan pdf-linkin ja viittaa myös erääseen Michael Deliaksen artikkeliin, Wurzel 04/19).

Nyt koeputkessa olevista ”soluista” uutetaan pois sikiöseerumi valmistelutoimenpiteenä seuraavana tapahtuvaa ”tulehduskoetta” varten. Seurauksena nämä kudosyksiköt pyrkivät yhdistymään vielä tavallista nopeammin, kuollen kuitenkin ”yhteenvirtaamisessa.” Tätä yhteenvirtaamista kutsutaan jättiläissuuruiseksi solumuodostukseksi ja ”sytopaattiseksi efektiksi.” Tämä monen väkivaltaisen ja sekopäisen vaiheen tulos tulkitaan keskeiseksi todisteeksi oletetun viruksen ”läsnäolosta, eristämisestä, lisääntymisestä jne.” Asianosaiset väittävät sitten, että he ovat onnistuneet viljelemään viruksen.

Alati kasvavan sikiöseerumin tarpeen tyydyttämiseksi vuosittain avataan tainnuttamatta kaksi miljoonaa kantavaa lehmää ja niissä oleva sikiö avataan tainnuttamatta ja lyövästä sydämestä otetaan sikiön verta (alaviitteen mukaan sikiön seerumi jalostetaan jopa ”lihaksi” laboratoriossa käytettäväksi ja niin annetaan ymmärtää, että käyttö on ilman eläimiä mahdollinen). Jos tätä varten sikiö otettaisiin äitieläimestä ulos, saataisiin paljon vähemmän seerumia. Jos äitieläimet ja/tai sikiöt tainnutettaisiin, tainnutusaineet hajottaisivat nopeasti sikiöseerumin, koska tainnutusaineita ei voida ottaa enää pois seerumista.

Tuollaisella tavalla saadusta verestä valmistetaan sikiöseerumi. Tietenkin tässä voittojen optimoimiseksi väärennetään seerumia, aivan kuten viiniä väärennetään. Säästääkseen rahaa laborantit ostavat edullista seerumia, josta he kaikki tietävät, että se on epäpuhtaampaa kuin kallis seerumi. Vain näiden sikiöseerumien avulla on mahdollista valmistaa rokotteita. Näissä seerumeissa, jotka eivät koskaan voi olla steriilejä, olevia aineosia siirretään meihin rokotteiden muodossa.

Minua on jo kauan ihmetyttänyt, että raakaravinto- tai vegaanipiireissä tätä hyvin tunnettua tosiasiaa ei oteta puheeksi. Raakaravinto ja veganismi (kasvissyönti) sulkevat pois rokottamisen, sikiöseerumien ottamisen ja soluviljelmäkokeet.

Meillä on rokotetoiminnassa ja myös koko biologiassa ja lääketieteessä se tilanne, että kuolemisen ja hajoamisen tapahtumat koeputkessa tulkitaan väärin elämän malleiksi. Tämä on vain yksi niistä monista syistä, miksi biologit ja lääkärit solupatologian vallitsevan mielipiteen systeemissä vuoden 1858 jälkeen eivät ole kyenneet antamaan järkeviä ja hyödyllisiä lausuntoja elämästä, terveydestä, sairastumisesta ja parantumisesta.

Die Wurzel: Vuosina 1951-1952 virologia kumosi itsensä täydellisesti ja luopui itsestään. Millä perusteella?

Stefan Lanka: Kahdella perusteella. Ensinnäkin suoritettiin kontrollikokeita, jotka osoittivat, että sitä, mikä aikaisemmin tulkittiin viruksiksi (oletetuiksi vaarallisiksi proteiineiksi, kuten joidenkin bakteerien kohdalla vastoin parempaa tietoa yhä väitetään), vapautui myös täysin terveiden eliöiden tai niiden elinten hajoamisessa. Myöskään elektronimikroskoopin avulla ei nähty eikä löydetty mitään.

Toiseksi, koska myönnettiin, etteivät valkuaisaineet (proteiinit) voi itse lisääntyä. Vielä ennen vuotta 1952 virologian keskeinen osa oli, että vaarallinen virusproteiini (= virus, sairausmyrkky) muka voi itse lisääntyä. Mutta v. 1952 ymmärrettiin, että proteiinien lisääntymiseen tarvitaan nukleiinihappoja. Siitä lähtien nuorten kemistien näkemys oli, että virukset ovat geenisubstanssin vaarallisia palasia. Näillä kemisteillä ei ollut pienintäkään aavistusta biologiasta, lääketieteestä ja siitä tosiasiasta, että lääketieteellinen virologia oli luopunut itsestään. Tämä tietämättömyys on kestänyt tähän saakka ja johti koronakriisiin. Nykyiset virologit eivät yksinkertaisesti ihmettele sitä, etteivät he löydä viruksia ja viruksen perintöainesrihmoja. He eivät ihmettele sitäkään, että he mielessään jatkuvasti ja aina kokoavat lyhyistä palasista virusten genomit (virusten perintöainesrihmat) ja esittävät nämä sitten todellisuutena.

Missään muualla biologiassa ja lääketieteessä ei ole niin selvää kuin virologiassa, että puhdas ajatusrakennelma esitetään olemassa olevana tosiasiana. Kun väestön enemmistö on ymmärtänyt tämän, päättyy koronakriisi puhtaasti demokraattista tietä. Sen vuoksi jakakaa tätä haastattelua.

Die Wurzel: Keskusteltavaa olisi vielä paljon enemmän, esimerkiksi bakteerien mallista ja bakteeriensyöjistä. Artikkelissasi ”Fehldeutung Virus” perehdyt yksityiskohtaisesti tähän kaikkeen ja useaan muuhun teemaan. Tässä tämänpäiväisessä haastattelussa tulee esiin vain varsin pieni osa tuosta artikkelistasi. Sen vuoksi suosittelen sitä kaikille lukijoille.

Tekstissä mainittuja artikkeleita löytyy osoitteesta: https://wissenschafftplus.de/cms/de/wichtige-texte

HUOM! Artikkeleista ”Väärinkäsitys nimeltä virus” osa 1 ja osa 2 löytyy OSITTAISET suomennokset näistä linkeistä:
VÄÄRINKÄSITYS NIMELTÄ “VIRUS” OSA 1
VÄÄRINKÄSITYS NIMELTÄ ”VIRUS” OSA 2: KORONAVIRUS-KRIISIN ALKU JA LOPPU

Lisäksi artikkeli ”VIRUKSET EIVÄT AIHEUTA SAIRAUKSIA JA ROKOTTEET EIVÄT TOIMI”