Tämä on suomennos OSASTA Tri Stefan Lankan artikkelia The Virus Misconception. Koko englanninkielinen artikkeli lähdeviitteineen:
https://wissenschafftplus.de/uploads/article/wissenschafftplus-the-virus-misconception-part-1.pdf

Väärinkäsitys nimeltä Virus

Tuhkarokko esimerkkinä
Tri Stefan Lanka

Päinvastoin mitä useimmat ihmiset uskovat niin patogeenisia viruksia ei ole olemassa. Väitteet virusten olemassaolosta ja virusperäisistä sairauksista perustuvat historiallisiin väärintulkintoihin eivätkä petokseen tai tarkoitukselliseen huijaukseen kuten ajattelin menneisyydessä. Meillä on nyt parempia, positiivisessa mielessä “tieteellisiä” löytöjä ja selityksiä ei pelkästään “virusperäisten” sairauksien alkuperälle, hoidolle ja ehkäisylle.

Samanaikaisten ja peräkkäisten oireiden ilmestyminen erilaisilla ihmisillä, joka on tähän asti tulkittu tartunnaksi ja jonka uskottiin johtuvan patogeenien tartuttamisesta, on nyt helppo ymmärtää uusien löytöjen kautta. Tästä johtuen meillä on uusi näkökulma elämään (joka on todellisuudessa vanha näkökulma) ja biologisten prosessien kosmologinen integraatio.

“Uusi” tai ennemminkin uudelleenlöydetty näkökulma voi olla peräsin vain virallisen “tieteen” ulkopuolelta; yksi syy tähän on se että tieteellisiin instituutioihin liittyvät ihmiset eivät täytä heidän ensimmäistä ja kaikista tärkeintä tieteellistä velvollisuuttaan – pysyvästi epäillä ja tuplatarkistaa jokainen teoria. Muuten he olisivat jo löytäneet että väärintulkintaa on tapahtunut jo pitkän aikaa ja että dogma on muodostunut äärimmäisen epätieeteellisistä toimista vuosina 1858, 1953 ja 1954.

Terveyden, sairauden ja parantumisen uuteen selitykseen siirtyminen onnistuu koska asiaan liittyvät hoitajat ja tieteilijät voivat pelastaa sillä kasvonsa. Historiasta ja uudesta näkökulmasta elämään meillä on nyt myös selityksiä tunteille, tietämättömyydelle ja kaikenlaiselle ihmisen käyttäytymiselle, Tämä on toinen optimistinen viesti. Umpikujasta ulostuleminen ja menneisyyden virheiden anteeksiantaminen tapahtuu vielä tehokkaammin mitä enemmän ymmärretään mitä tapahtui ja opitaan tulevaisuutta varten.

Tiedän että kaikki suoraan liittyvät ihmiset kuten lääkärit, virologit, terveydenhuollon ammattilaiset ja ennenkaikkea ihmiset joihin systeemi on vaikuttanut jotka kärsivät vääristä diagnooseista tai jotka ovat jopa menettäneet sukulaisiaan sen takia, heille voi olla vaikeaa intellektuaalisesti hyväksyä selitys todellisuudesta jonka tarjoan tässä artikkelissa. Jotta pöpöteoria ei kehity vaarallikseksi monentumiksi kuten kävi AIDSin, BSEn, SARSin, MERSin, Koronan ja lukuisien muiden eläinflunssien tapauksissa, tai jopa johda julkisen järjestyksen romahdukseen, pyydän kaikkia ihmisiä jotka ovat nyt löytämässä faktat väitettyjen virusten “olemattomuudelle” keskustelemaan aiheesta objektiivisesti ja tunteettomasti.

Nykyinen tilanne

Kaikki väitteet viruksista patogeeneina ovat vääriä ja perustuvat helposti tunnistettaviin, ymmärrettäviin ja verifioitaviin väärintulkintoihin. Sairausten todelliset aiheuttajat ja viruksiin liitetyt ilmiöt ova jo löydetty ja tutkittu; tämä tieto on nyt saatavilla. Kaikki tieteilijät jotka luulevat työskentelevänsä laboratoriossa virusten kanssa työskentelevät todellisuudessa kuolevien kudosten tyypillisten partikkeleiden tai solujen kanssa jotka on valmisteltu erityisellä tavalla. He uskovat että nuo kudokset ja solut kuolevat koska ne ovat viruksen infektoimia. Todellisuudessa nuo valmistellut kudokset ja solut kuolevat koska ne ovat näännytetty ja myrkytetty laboratoriokokeiden johdosta.

Virologit uskovat viruksiin koska he lisäävät kudos- ja soluviljemiin oletetusti infektoitunutta verta, sylkeä tai muuta kehon nesteitä sen jälkeen kun ovat estäneet ravinteet kyseisestä soluviljelmästä ja alkaneet myrkyttämään sitä myrkyllisillä antibiooteilla. Sitten he uskovat että soluviljelma on kuollut viruksesta johtuen. Kuitenkin kudosten ja solujen kuolema tapahtuu täsmälleen samalla tavalla vaikka “infektoitunutta” geneettistä materiaalia ei ole ollenkaan lisätty. Virologit eivät selvästi ole huomioineet tätä faktaa. Tieteellisen logiikan ja tieteellisen menettelyn sääntöjen mukaan kontrollikokeita olisi pitänyt tehdä. Varmistaakseen uuden niinsanotun “virusten lisääntymisen” menetelmän nähdäkseen onko se itse menetelmä joka aiheuttaa tai vääristää tuloksen, tieteilijöiden olisi pitänyt tehdä lisäkokeita, joita sanotaan negatiivisiksi kontrollikokeiksi, joissa he lisäisivät steriiliä ainesta tai ainesta terveistä ihmisistä ja eläimistä soluviljelmään.

Virallinen “tiede” ei ole koskaan tehnyt näitä kontrollikokeita tähän päivään mennessä. Tuhkarokkovirus-oikeudenkäynnin aikana annoin toimeksiannon itsenäiselle laboratoriolle suorittaa tämä kontrollikoe ja tulos oli että kudokset ja solut kuolevat laboratorio-olosuhteista johtuen täsmälleen samalla tavalla kun ne ovat kontaktissa oletetun “infektoituneen” materiaalin kanssa.

Kontrollikokeiden tarkoitus on poissulkea mahdollisuus että käytetty menetelmä tai tekniikka saattaa aiheuttaa tuloksen. Kontrollikokeet ovat tärkein velvollisuus tieteessä ja myös ekslusiivinen väittämisen perusta että että johtopäätös on tieteellinen. Tuhkarokkovirus-oikeudenkäynnin aikana lainmukaisesti osoitettu asiantuntija totesi että papereissa jotka ovat kriittisen tärkeät koko virologialle ei ole kontrollikokeita. Opimme tästä että asiaankuuluvat tieteilijät työskentelevät äärimmäisen epätieteellisesti ilman että he huomaavat sitä.

Tämä täysin epätieteellinen lähestymistapa oli lähtöisin kesäkuusta 1954 jolloin epätieteellinen ja vääräksi osoitettava spekuloiva artikkeli julkaistiin, jonka mukaan koeputkessa olevien kudosten kuoleman ajateltiin olevan mahdollinen todiste viruksen paikallaolosta. Kuusi kuukautta myöhemmin, 10. joulukuuta 1954, tämän mielipiteen pääkirjoittaja palkittiin Nobelin lääketieteen palkinnolla toisesta yhtä spekulatiivisesta teoriasta, Spekulaatio kesäkuulta 1954 kohotettiin tieteelliseksi faktaksi ja siitä tuli dogmi jota ei ole haastettu tänäkään päivänä. Kesäkuusta 1954 lähtien kudosten ja solujen kuolema koeputkessa on pidetty todisteena viruksen olemassaolosta.

Niinkutsuttu todiste virusten olemassaolosta

Kudosten ja solujen kuolemaa on myös pidetty virusten eristämisenä koska he väittävät että jotakin ulkopuolelta, toisesta organismista, oli tuotu laboratorioon, vaikkakaan virusta ei ole koskaan eristetty sanan eristäminen tarkoituksen mukaisesti eikä sitä ole koskaan valokuvattu ja biokemiallisesti karakteroitu kokonaisena uniikkina rakenteena. Elektroni mikrokuvat oletetusta viruksesta näyttävät todellisuudessa melko normaaleja solun partikkeleita kuolevista kudoksista ja soluista ja useimmat kuvat näyttävät vain tietokonemalleja (CGI – computer generated images). Koska kyseiset tahot myös USKOVAT että kuolevat kudokset ja solut tulevat viruksiksi itse, niiden kuolemaa myös pidetään viruksen monistumisena.
Kyseiset tahot edelleen uskovat tämän koska tämän menetelmän löytäjä sai Nobelin palkinnon ja hänen paperinsa ovat edelleen “virusten” viitepapereina. Tästä lisää alempana.

Sensijaan että tätä sekoitusta, joka koostuu kuolevista kudoksista ja soluista apinoista, nautojen sikiöistä ja myrkyllisistä antibiooteista, olisi puhdistettu, sitä sekoitusta käytetäänkin “elävänä” rokotteena koska sen oletetaan koostuvan “heikennetyistä” viruksista. Kudosten ja solujen kuolema – nääntymisestä ja myrkytyksestä johtuva eikä väitetystä infektiosta – on jatkuvasti väärintulkittu todisteeksi virusten olemassaololle, todisteeksi niiden eristämiselle ja todisteeksi niiden monistumiselle.

Näin tuloksena olevaa myrkyllistä seosta täynnä vieraita proteiineja, vieraita nukleiinihappoja (DNA/RNA), solumyrkyllisiä antibiootteja, mikrobeja ja kaikentyyppisiä itiöitä kutsutaan “eläväksi rokotteeksi”. Se laitetaan lapsiin rokottamalla pääasiassa lihaksiin määrinä jotka suoniin injektoimalla johtaisi varmaan kuolemaan. Vain tietämättömät ihmiset jotka sokeasti luottavat valtion auktoriteetteihin jotka “testaavat” ja hyväksyvät rokotteita voivat pitää rokotteita “pieninä harmittomina pistoksina”. Verifioitavat faktat osoittavat näiden tieteilijöiden ja poliitikkojen vaarallisuuden ja huolimattomuuden jotka väittävät että rokotteet ovat turvallisia, niillä on vähän tai ei yhtään sivuvaikutuksia ja jotka suojaisivat sairauksilta. Mitkään näistä väitteistä eivät ole tosia ja tieteellisiä, päinvastoin; täsmällisessä tieteellisessä analyysissä havaitaan että rokotteet ovat hyödyttömiä ja asiaanliittyvä kirjallisuus myöntää että niiden puolesta ei ole mitään todisteita.

Kuolleiden kudosten ja solujen partikkeleista irrotetaan yksittäisiä molekyylejä, ne väärintulkitaan olevan virusten osasia ja ne laitetaan teoreettiseen virus-malliin. Todellista ja kokonaista virusta ei ole missään koko “tieteellisessä” kirjallisuudessa. Tuhkarokkoviruksen konsensusta etsivä prosessi, jossa osapuolet väittelivät siitä mikä kuuluu virukseen ja mikä ei, kesti vuosikymmenet.

Näennäisesti uuden Kiinan koronaviruksen 2019 (2019-nCoV, sittemmin uudelleennimetty) kohdalla tämä konsensusta etsivä prosessi kesti vain muutaman hiirenklikkauksen verran.

Kuten myös muutamalla hiirenklikkauksella ohjelma voi luoda minkä tahansa viruksen liittämällä yhteen kuolleesta kudoksesta ja soluista peräisin olevia lyhyitä nukleiinihappojen osia määritellyillä biokemiallisilla koostumuksilla, siten järjestäen ne halutulla tavalla pidempään genotyyppiin joka sitten julistetaan uuden viruksen kokonaiseksi genomiksi. Todellisuudessa edes tämä manipulointi jota kutsutaan “linjauttamiseksi” ei voi johtaa “kokonaiseen” viruksen geneettiseen materiaaliin jota voitaisiin sitten kutsua genomiksi.

Tässä “viruksen DNA:n” teoreettisessa kokoamisessa ne sekvenssit jotka eivät sovi ovat “siloiteltu” ja puuttuvat ovat lisätty. Tästä johtuen DNA-sekvenssi on keksitty joka ei ole olemassa todellisuudessa ja jota ei ole koskaan löydetty ja tieteellisesti osoitettu kokonaisena. Pähkinänkuoressa: Lyhyistä osasista, teoreettisesti ja virus DNA:n mallin mukaisesti, myös isompi osa on teoreettisesti sepitetty, joka ei ole olemassa todellisuudessa. Esimerkiksi tuhkarokkoviruksen “teoreettisesta” rakenteesta solupartikkeleiden lyhyine osasineen puuttuu enemmän kuin puolet molekyylisekvensseistä jotka esittäisivät kokonaista virusta. Nämä ovat osaltaan keinotekoisesti luotu biokemiallisilla menetelmillä ja loput ovat yksinkertaisesti keksitty.

Kiinalaiset tieteilijät jotka nyt väittävät, että nukleiinihapot joista uuden koronavirus 2019 genomi oli teoreettisesti koottu, oli mahdollisesti peräisin myrkyllisistä käärmeistä, ovat myös tämän “viruksiin” liittyvän maailmanlaajuisen väärinkäsityksen uhreja kuten me kaikki olemme. Mitä enemmän virus “DNA sekvenssejä” keksitään sitä enemmän he “löytävät” samankaltaisuuksia kaikessa. Näitä virheitä tapahtuu järjestelmällisesti. Suuri osa akateemisesta tieteestämme toimii tällä tavalla: Teoria keksitään, siitä väitellään teorian sisällä, sitä kutsutaan tieteeksi ja väitetään että se kuvastaa todellisuutta. Todellisuudessa se kuvastaa vain oletettua teoriaa.

Tämä on suomennos Tri Stefan Lankan artikkelin ALKUOSASTA. Kokonainen englanninkielinen artikkeli lähdeviitteineen:
https://wissenschafftplus.de/uploads/article/wissenschafftplus-the-virus-misconception-part-1.pdf

AIHEESEEN LIITTYVÄÄ:
Virusten väärintulkintaa osa 2 (KORONAVIRUS-KRIISIN ALKU JA LOPPU)
TRI STEFAN LANKA KUMOAA KAIKKI VÄITTEET VIRUSTEN OLEMASSAOLOSTA
Mikrobiologi ja virologi Tri Stefan Lanka: VIRUKSET EIVÄT AIHEUTA SAIRAUKSIA JA ROKOTTEET EIVÄT TOIMI
KOCHIN POSTULAATIT VIRUKSET JA COVID-19
TRI ANDREW KAUFMAN: Viruksen joka aiheuttaisi sairauksia ei ole todistettu olevan olemassa
TRI STEFAN LANKA: INFEKTIOTEORIA ON PETOS JA RIKOS
HIV EI OLE OLEMASSA